Kolumni

Koronakriisin hoidossa korostuvat jäsenmaiden omat ratkaisut

Koronaviruksen leviäminen ja seuraukset ovat – ainakin tässä ensimmäisessä aallossa – olleet hyvin erilaisia eri EU-jäsenmaissa, kirjoittaa Hannu Takkula kolumnissaan.

Hannu Takkula
Hannu Takkula

Koronavirus on pitänyt lähes koko maailmaa pysähdyksissä liki kaksi kuukautta. Ensimmäisiä myönteisiäkin merkkejä on jo onneksi ilmassa, ennen muuta tapausten kääntyminen laskuun.

Täällä Luxemburgissa on päästy jo reilun viikon verran rautakauppa-asioille, abit ovat palanneet lähiopetukseen ja normaalit lääkärikäynnitkin ovat olleet mahdollisia tämän viikon alusta lukien. Mutta paljon on vielä matkaa normaaliin päiväjärjestykseen. Vaikka tuskinpa se koronan jälkeinen normaali on sama kuin sitä edeltävä normaali.

Koronaviruksen leviäminen ja seuraukset ovat – ainakin tässä ensimmäisessä aallossa – olleet hyvin erilaisia eri EU-jäsenmaissa. Jos mittarina on virustartunnan saaneiden määrä (suhteessa 100 000 henkilöön), pahiten kärsineitä maita ovat Luxemburg (raportoitu 630 tapausta 100 000 henkilöä kohden), Espanja (467) ja Irlanti (448). Toisessa ääripäässä ovat Bulgaria, Slovakia ja Kreikka, joissa kussakin on raportoitu alle 30 tartuntaa 100 000 henkilöä kohden.

Jos puolestaan arvioidaan tartuntaan menehtyneiden määrä, kärjessä ovat Belgia (69 raportoitua kuolemaa 100 000 henkilöä kohti), Espanja (54) ja Italia (48). Vähiten raportoituja kuolemia on ollut Slovakiassa, Latviassa ja Maltalla; kussakin raportoitu alle yksi menehtynyt 100 000 henkilöä kohden. Luvut ovat EU:n oman viraston, Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskuksen, katsauksesta päivättynä tämän viikon tiistaille.

Koronakriisin taloudellisista seurauksista olemme vielä arvailujen varassa. Se tiedetään, että ne tulevat olemaan valtavia. On kyseessä sitten kokonaistuotanto, työttömyys tai julkistalouden velkaantuminen, shokki tulee olemaan raju.

Komissio päivitti tällä viikolla vuosien 2020-21 taloudellisia ennusteita ja muutokset aikaisempiin arvioihin olivat todella merkittäviä. Kaiken kaikkiaan komission viesti oli selkeän masentava: syvä ja epätasainen taantuma, epävarma nousu.

Komission arvion mukaan koko EU:n tasolla kokonaistuotanto BKT:lla mitattuna laskee tänä vuonna 7,4 prosenttia. Maittaiset erot ovat suuria. Kovinta pudotus olisi Kreikassa, Italiassa, Espanjassa ja Kroatiassa (kaikissa yli 9 prosentin supistuminen). Vaikuttaisi siltä, että matkailusektorin osuudella on osansa.

Vähimmillä vaurioilla selviäisivät Puola, Luxemburg ja Itävalta. Suomessa talous supistuu komission arvion mukaan 6,3 prosenttia, valtiovarainministeriön arviossa 5,5 prosenttia ja Suomen pankin heikomman tapauksen skenaariossa (rajoitustoimia jatketaan syyskuun loppuun asti) pudotusta voisi olla jopa 13 prosenttia.

On myös selvää, että jäsenmaiden toimet talouden syväsukelluksen lieventämiseksi ovat mittaluokaltaan hyvin erilaisia. Selvää siksi, että toisilla on varaa elvyttää enemmän kuin toisilla. Osa maista on siis kerännyt käpyjä talven varalle, osa ei. Kun EU-talouksilla meni suhteellisen lujaa vuosina 2011-19, esimerkiksi Saksa pienensi julkistalouden velkaa peräti 19 prosenttiyksiköllä suhteessa BKT:een (80 prosentista 61 prosenttiin), kun taas Italiassa velka kasvoi 17 prosenttiyksiköllä (120 prosentista 137 prosenttiin).

Jäsenmaiden elvytystoimien vertaileminen ei ole täysin yksiselitteistä, koska käytössä on lukuisia erityyppisiä toimia eivätkä käsitteet ole välttämättä yhteismitallisia. Ajatushautomo Bruegel seuraa ja päivittää jäsenmaiden päätösperäisiä elvytystoimia kolmeen luokkaan jaettuna: välittömät toimet (kuten menojen lisäykset), verojen/maksujen lykkäykset sekä takaukset.

Viimeisimmän päivityksen (5.5.) mukaan kaikissa kolmessa kategoriassa kärkipaikkaa pitää Saksa. Esimerkiksi menolisäyksiä on Saksassa päätetty 236 miljardilla eurolla, mikä vastaa lähes 7 prosenttia suhteessa BKT:een. Ranskassa menolisäykset ovat 2,4 prosenttia, Espanjassa 1,1 prosenttia ja Italiassa 0,9 prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon.

Talous on kuitenkin vain taloutta, vaikka toki numeroidenkin takana on luonnollisesti lomautuksia, työpaikkojen menetyksiä, konkursseja ja vastaavia inhimillisiä kärsimyksiä. Ensimmäinen prioriteetti on ihmisten terveys ja ensisijaisesti koronaepidemia on kansanterveydellinen ongelma.

Ja niin yleistä kuin se viime päivinä on ollutkin, EU:n tai komission syyttäminen ei tällä kertaa ole oikeutettua. Kansanterveys ei suoranaisesti kuulu unionin toimivaltaan, vaan jäsenmaat ovat halunneet pitää sen itsellään. Näin ollen EU voi ainoastaan tukea, koordinoida ja täydentää jäsenmaiden toimia. Unionilla ei ole tällä sektorilla lainsäädäntövaltaa eikä se saa puuttua jäsenmaiden lainsäädäntötoimiin. Kansanterveyden ohella EU:lla on tällainen täydentävä toimivalta muun muassa kulttuurin ja matkailun aloilla.

Toki tässä mittavassa kriisissä koordinaatiokin on erittäin arvokasta, liittyy se sitten yhteisiin hankintoihin tai tällä viikolla pidettyyn rokotteen rahoituslupausten keräämiseen. Mutta sellaiset kriittiset tekijät kuin terveydenhoidon kapasiteetti tai varustelutaso on ollut puhtaasti jäsenmaiden käsissä. Kriisin jälkeinen aika näyttää, onko niin jatkossakin vai siirretäänkö niitä unionin toimivallan piiriin.

Hannu Takkula Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen.