Kolumni

Korona toi todellisuuden totuuden jälkeiseen aikaan

Kukapa voisi unohtaa informaatioministeri Mohammed Saeed al-Sahafin tiedotustilaisuuksia?

Jouni-Matti Kuukkanen on filosofian professori tieteiden ja aatteiden historian oppiaineessa Oulun yliopistossa.
Jouni-Matti Kuukkanen on filosofian professori tieteiden ja aatteiden historian oppiaineessa Oulun yliopistossa.
Jouni-Matti Kuukkanen on filosofian professori tieteiden ja aatteiden historian oppiaineessa Oulun yliopistossa.
Jouni-Matti Kuukkanen on filosofian professori tieteiden ja aatteiden historian oppiaineessa Oulun yliopistossa.

Kukapa voisi unohtaa informaatioministeri Mohammed Saeed al-Sahafin tiedotustilaisuuksia?

Irakin sodan aikaan 2003 hän kielsi jyrkästi maalla olevan mitään hätää. Bagdadin lentokenttää ei ollut missään nimessä valloitettu, al-Sahafi tiesi kertoa.

Uutiskuva näytti amerikkalaissotilaita kävelemässä tyhjässä terminaalissa. Hän piti väitteitä amerikkalaisjoukkojen saapumisesta Bagdadiin perättöminä vielä, kun sodan äänet jo kuuluivat lähetyksen taustalla.

Todellisuus ei joustanut yrityksistä huolimatta.

Kolme viikkoa sitten Valkoisen talon neuvonantaja Larry Kudlow sanoi, että virusepidemia on hallinnassa. Washingtonissa vahvistettiin samaan aikaan seitsemäs virusperäinen kuolemantapaus. Presidentti Trump arveli tammikuun vaalirallissa epidemian häviävän itsestään, ja piti sitä demokraattien keksimänä juonena. Kiistäessään maailman terveysjärjestö WHO:n arvioiman kuolleisuusprosentin kuulosti taas kerran siltä, että presidentti luotti eniten omaan vainuunsa.

Tartuntojen ja kuolemantapausten määrä jatkoi kasvuaan ympäri maailmaa.

Valkoisen talon tiedotustilaisuuksissa on ollut samaa tunnelmaa kuin ”Baghdad Bob” al-Sahafin vastaavissa aikanaan. Kulissit kaatuvat ryskyen taustalla, mutta asioiden vakuutetaan olevan hyvällä tolalla. Ollessani Yhdysvalloissa työmatkalla viikko sitten sain kokea, kuinka nopeasti toimintaympäristö voi muuttua. Yliopisto toisensa jälkeen peruutti sekä kontaktiopetuksen että konferenssit, ja lopulta kaiken kansainvälisen matkustamisen. Oma paluulippunikin tuli mitätöidyksi samassa rytäkässä.

Posthumanistiset tutkijat, kuten ranskalainen Bruno Latour, ovat korostaneet, että olemme jatkuvasti vuorovaikutuksessa myös ei-inhimillisten olioiden kanssa, jotka osaltaan muokkaavat tietoamme ja toimintaamme. Virukset reagoivat tiettyihin toimenpiteisiin kannaltamme suotuisasti, kuten käsien pesuun, ja toisiin huonosti. Niiden ”kuriin saattamiseksi” on kokeiltava ja pantava toimeen monenlaisia strategioita.

Terveydenhuoltoalan ammattilaisille ne ovat niin tuttuja toimijoita, että heitä on tärkeätä kuunnella. USA:ssa maan terveysviranomaiset ovatkin painottaneet rehellisen ja harkitun kommunikoinnin tärkeyttä, koska muuten hätätilanteessa viranomaisten ohjeet voivat kaikua kuuroille korville. WHO on puhunut ”infodemiasta” eli hallitsemattomasta informaation määrästä, josta on vaikea erottaa todenperäistä viestiä.

Virus on pakottanut Trumpinkin uudenlaisen tilanteen eteen. Kun hän väitti aikanaan hänen virkaanastujaisissaan olleen ennätysmäärä ihmisiä, osa uskoi, eikä asiasta noussut sen suurempia seurauksia. Jos väitetään, että virusepidemia on hallinnassa, todellisuus iskee takaisiin, jos se ei olekaan. Virukset eivät ole taivuteltavissa sanoin, eivätkä ne taivu uhkailun alla. Niitä on myös vaikea syyllistää tapahtumista.

Todellisuustestiin joutuvat kaikkien maailman maiden johtajat. Ihmiset huusivat ”petos, petos” korkea-arvoiselle johtajalle Sun Chunlanille Wuhanissa Kiinassa. Monen mielestä toimenpiteet olivat olleet tehokkaampia kulissien ylläpitämiseen kuin epidemian hillitsemiseen. Yhdysvalloissa varapresidentti Mike Pencen oli maaliskuun alussa pakotettu kokeilemaan Valkoisen talon hallinnolle uudenlaista taktiikkaa: totuuden puhumista. Pence myönsi, että vastoin presidentin vakuutteluja viruksen testaamiseen tarvittavaa välineistöä ei ole riittävästi saatavilla.

Loppuviikosta Trumpkin päätti toimia ja löysi Euroopan unionista syntipukin ”vieraan viruksen” leviämiselle. Ajatteliko Trump, että virukset kantavat passeja, koska Britannia jätettiin alun perin Schengenin alueen lentokiellon ulkopuolelle? Kiina puolestaan väitti USA:n aloittaneen koko epidemian. Perjantaina Valkoinen talo julisti jo poikkeustilan.

Toimet tuskin paikkaavat kolhiintunutta kuvaa Trumpista kriisijohtajana etenkin, kun vastuunkanto ei edelleenkään kiinnosta. Todellisuus pakottaa, eikä sitä voi toivoa pois, vaikka se onkin muokattavissa sitä ymmärtävälle. Tarvitsemme johtajia, joiden sanoilla on läheinen suhde todellisuuteen ja jotka kantavat huolta muustakin kuin kannatusluvuista. Suomalainen koruton, toisinaan väritön, mutta asiapitoinen viestintä on kriisiaikoina sopivaa.

Korona tulee muuttamaan sekä poliittisen toimintaympäristön että keskustelukulttuurin. Ehkä se saa aikaan Yhdysvalloissa sen, mihin äänestäjät, kilpailevat poliitikot, lehdistö ja valtakunnanoikeus eivät ole pystyneet: panemaan maan presidentin viralta. Virukset paljastavat katteettoman puheen. Ne voivat onnistua kyseenalaistamaan sellaisen viestintätavan, jonka perusperiaatteena on puhua, mitä sylki suuhun tuo. Ehkä kuluvan vuoden marraskuussa vaaleista kirjoitetaan posthumanistisesti: ”Virus löi Trumpin. Joe Bidenista Yhdysvaltojen 46. presidentti”.

Jouni-Matti Kuukkanen on filosofian professori tieteiden ja aatteiden historian oppiaineessa Oulun yliopistossa.