Vuosikymmenet suomalaiset duunarit ovat olleet suomalaisten yritysjohtajien, talouskonsulttien ja oikeistopoliitikkojen puheissa lähinnä kulueriä ja rasitteita yritysten kilpailukyvylle.
Ei ole ollut niin matalaa palkkaa, jota ei voisi vielä alentaa eikä niin pientä työporukkaa etteikö sen toimintaa voisi vielä tehostaa. Yritysten kuluja on karsittu väkeä vähentämällä, oli sitten menossa hyvät taikka huonot ajat, ja tästä palkintona johtajat ovat kuitanneet bonuksensa ja omistajat osinkonsa.
Yhteiskunnan koulutusjärjestelmiä on kehitetty vuosikymmenet tukemaan huippuosaamista, ja pian puolella kansasta on jonkin sortin korkeakoulututkinto. Samalla niin sanotun suorittavan työn määrä on vähentynyt, ja suunnitelmat loppujenkin ruumiillista tekevien korvaamiseksi itsepalvelujärjestelmillä, automaatiolla, tekoälyllä ja roboteilla ovat kiihtyneet.
Pienipalkkaiset ja aliarvostetut duunarit ovat olleet muistutus viime vuosisadalta, ja heistä hankkiudutaan eroon kehityksen nimissä heti kun mahdollista.
Halveksittu on ollut myös suomalainen ammattiyhdistysliike, joka on koittanut puolustaa duunareiden oikeutta työhön ja asialliseen toimeentuloon.
Elinkeinoelämän herrojen puheissa nämä duunareiden muodostamat ja heitä puolustavat liitot on leimattu menneisyyden edustajiksi ja liittojen vaatimukset tasa-arvosta työmarkkinoille ovat jääneet pahasti talousgurujen kilpailukykyretoriikan varjoon.
Korona-aikakauden ainoa hyvä asia on, että nyt kaikki voivat havaita tavallisten työntekijöiden merkityksen yhteiskunnan toimivuudelle.
Ilman maanviljelijöitä ja elintarviketeollisuutta meiltä loppuisi ruoka. Ilman varastotyöntekijöitä, jakeluautojen kuljettajia ja kaupan myyjiä emme saisi elintarvikkeita ihmisille. Ilman siivoojia virukset leviäisivät hallitsemattomasti. Ilman hoitajia sairastuneet eivät saisi hoitoa.
Kaikki nämä työntekijäryhmät ovat palkkahaitarimme alapäässä, nyt he pelastavat arkemme ja jopa henkemme.
Korona-aika tulee muuttamaan pysyvästi ajattelutapaamme ja toimintaamme. Etätyö tulee lisääntymään, mutta samalla lisääntyy myös tieto, että kaikkia elintärkeitä työtehtäviä ei voi tehdä etänä.
Toivottavasti myös nyt turvallisissa etätöissä työskentelevien huippuosaajien ja yhteiskunnallisten vaikuttajien arvomaailmassa duunareiden arvostus pysyvästi nousee.
Toivottavasti seuraavissa sukujuhlissa siivooja voi ylpeänä mainita ammattinsa ja kaupan myyjä saada kehuja ammatinvalinnastaan. Näiden arkipäivän puurtajien on syytä saada tunnustusta roolistaan korona-ajan sankareina, ja tulevaisuudessa arvostuksen tulee näkyä myös työoloissa ja palkkauksessa.
Kirjoittaja on PAMin järjestöjohtaja ja SAK:n hallituksen jäsen.