Posion Korouoman suosituimmilta kalliokiipeilypaikoilta löytyi kesällä tehdyssä kartoituksessa alueellisesti uhanalaisia putkilokasveja ja sammalia, jotka voivat antaa aiheen rajoittaa kiipeilyä kesällä.
"Metsähallituksessa joudutaan nyt puntaroimaan, kuinka vakava kiipeilyn haitta on tälle lajistolle", erikoissuunnittelija Päivi Paalamo Perä-Pohjolan luontopalveluista kertoo.
Toistaiseksi Luonnonsuojelun johtoporras ja hoito- ja käyttösuunnitelman tekijä eivät ole ehtineet perehtyä tuoreeseen raporttiin.
Itse hän uskoo, että koska kolmessa tutkitussa kiipeilykohteessa ei tavattu valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja, selvityksen synnyttämä "hälytyskello ei ole kriittinen".
Seinämien alueellisesti uhanalaisiin putkilokasvuihin kuuluu muun muassa pahtarikko.
Arimmat paikat
tulisi kiertää
Paalamo otaksuu, että vaikka Metsähallitus sallisikin kesäkiipeilyn jatkua parhailla paikoilla, kuten Pirunkirkon pahdalla, harrastajien kanssa on jatkossa tarpeen keskustella toiminnan suuntaamisesta niin, että arimmat paikat kierrettäisiin.
Jos kiipeilytoiminnan laajentamiselle tulee jatkossa paineita, ennen uusille kohdille menemistä niillä on tehtävä seikkaperäiset kasvistoselvitykset, raportissa esitetään.
"Nythän on hankala on mennä sanomaan, minkälaista lajistoa kohteissa on ollut ennen kiipeilyn alkamista. Varsinkin ala- ja ylätasanteet ovat nykyisillä paikoilla kovasti kuluneita."
Jääkiipeilystä
ei uhkaa
Luonnonsuojelualueeksi muodostettavan Korouoman alueella on laskettu käyvän vuosittain noin 20 000 ihmistä. Lähes kaikki ovat tavallisia retkipolkujen tallaajia.
Kiipeilijöiden määrää ei ole selvitetty, mutta varsinkaan kesäisin heitä ei uskota olevan liikkeellä sankoin joukoin.
"Muutamalla ohjelmapalveluyrittäjällä kesäkiipeily on ohjelmassa, lisäksi päälle on laskettava itsenäiset harrastajat. Sadoista ei varmaankaan voida puhua", Paalamo pohtii.
Korouoma kiinnostaa kiipeilijöitä enemmän talvella, jolloin tietyille seinämille on muodostunut valuvasta vedestä korkeita jääputouksia. Jääkiipeilijät eivät kuitenkaan uhkaa kasveja, koska ne ovat turvassa paksun jääkuoren alla.
Nämä märät seinämät osoittautuivat odotetusti kaikkein arvokkaimmiksi lajien esiintymispaikoiksi kostean pienilmastonsa ansiosta. Paalamon mukaan niiden vaikutuspiirissä kasvaa valtakunnallisestikin uhanalaisia sammallajeja, kuten ruutusammalta ja etelän kehräsammalta.
Koron ruhjelaakson kallioperä on pääosin karua, eikä sen kasvillisuus yllä samanlaiseen loistoon kuin esimerkiksi Oulangan kansallispuistossa, jossa kallioperä on kalkkipitoinen. Paikoitellen Korouomallakin on ravinteikkaita "taskuja", joissa myös kalliokasvillisuus kukoistaa.
