Pääkirjoitus

Kor­ko­vä­hen­nys as­teit­tain pois

Asuntolainojen korkovähennysoikeuden poistaminen nousee ajoittain keskusteluun osana julkisten menojen vähentämistä. Joka kerta se ammutaan alas nopeasti.

Asuntolainojen korkovähennysoikeuden poistaminen nousee ajoittain keskusteluun osana julkisten menojen vähentämistä.

Joka kerta se ammutaan alas nopeasti. Viimeksi kesällä kansainvälinen valuuttarahasto IMF suositteli Suomelle luopumista asuntolainakorkojen verovähennysoikeudesta. Samaa ovat esittäneet useat suomalaiset talousasiantuntijat.

Vähennysoikeudesta on tullut eräänlainen pyhä lehmä. Sitä kuvaa hyvin Uuden Suomen ja Suomen Hypoteekkiyhdistyksen Taloustutkimuksella tekemä mielipidetiedustelu.

Sen mukaan 67 prosenttia kansalaisista ei hyväksy vähennysoikeuden poistoa missään tapauksessa. Vähennysoikeus nauttii enemmistön kannatusta kaikissa puolueissa. Sen poistoa vastustavat eniten kokoomuksen kannattajat, varakkaimmat ja 25-49-vuotiaat.

Mielipidetiedustelun tulos ei sinällään yllätä, sillä noin 700 000 suomalaista nauttii asuntolainakorkojen verovähennysoikeudesta. Sen poisto koettaisiin saavutetun edun menetykseksi. Eri asia on, menettäisikö asunnonomistaja oikeasti jotain, jos se poistettaisiin.

Korkovähennysoikeus on omalta osaltaan pitänyt yllä korkeita asuntojen hintoja etenkin aikana, jolloin korot ovat olleet ylhäällä. Vähennysoikeus toimii samansuuntaisesti myös alhaisten korkojen aikana.

Perusongelma on siinä, että ihmiset ostavat kalliimpia asuntoja mihin heidän todelliset tulonsa antaisivat mahdollisuuden. Ja kun kauppa käy, hinnoilla on taipumus kivuta ylöspäin.

Vaikka vähennyksellä ei ole samaa merkitystä suurituloisille kuin pienituloisille, se johdattaa suurituloisetkin ostamaan hulppeampia koteja ja ottamaan enemmän lainaa kuin olisi todellinen tarve.

Järjestelmä johdattelee nostamaan sellaisia lainoja, joista saa mahdollisimman suuren vähennyshyödyn. Ja rahaahan on tarjolla.

Tätä kautta yhteiskunnan tuki painottuu suurituloisille. Tämä tuskin on ollut järjestelmän rakentajien tarkoitus aikoinaan.

Näin ollen tuki, jolla on pyritty helpottamaan ihmisten asunnonsaantia, on kääntynyt itseään vastaan. Kuvaavaa on, että asuntojen hinnat nousivat taittumassa olevan taantuman aikana, vaikka kaiken järjen mukaan näin ei olisi pitänyt käydä.

Korkojen vähennysoikeuden lisäksi tähän vaikutti tietysti myös poikkeuksellisen alhainen korkotaso.

Asumisen tukijärjestelmien uudelleenrakentaminen on yhtä arka asia kuin verotukseen puuttuminen. Kun kumartaa yhdelle, pyllistää helposti toiselle.

Kun yhteiskunta tukee asumista, olisiko järkeenkäypää tukea pikemminkin sellaisten ihmisten asunnonhankintaa, joilla itsellään ei ole varaa asuntoon?

Asuntolainojen korkojen vähennysoikeutta ei voi kuitenkaan poistaa yhtäkkiä. Se ajaisi monet etenkin pienituloiset asuntovelalliset ylivoimaisiin vaikeuksiin.

Oikeus voitaisiin poistaa asteittain pitkän siirtymäajan puitteissa. Jos vähennysoikeus poistetaan vaikkapa viidentoista vuoden sisällä, muutokseen ehdittäisiin sopeutua.