Pekingin olympialaiset alkavat perjantaina
8. elokuuta. Nelosen korkkarijuoksu kipitetään Helsingissä 23. elokuuta.
Lajeja testaavat hevostenhoitajana työskentelevä Jane Karkkola joka ei normaalioloissa pukeudu kymmenen sentin korkoihin eikä vesirajahameisiin, ja Eeva-Maria Kauniskangas epäkäytännöllisten kenkien ja vaatekappaleiden vannoutunut ystävä. Hän sipsutteli vastikään fiininä Gwendolen-neitinä Oulun Työväen Näyttämön Sulhaseni Ernest -näytelmässä.
1. Tarkkuusmeikkaus liikkuvassa autossa
"Apua!"
"Oh shit."
"Oho!"
Huudahduksia, joita et toivoisi suustasi pääsevän levittäessäsi nestemäistä silmänrajausväriä. Eyelinerin käyttö liikkuvassa autossa on pöljyyksistä pahimpia, mutta sitäkin voi joutua harrastamaan, kun meikkaamisen välttämättömyydestä piittaamaton kuski ilmoittaa etkoilla, että kyyti keskustaan lähtee nyt tai ei koskaan.
Kuinka se sitten sujuu? Takapenkiltä kuuluvat lausunnot selittäkööt itse itsensä:
"Tuleeko sinullekin mustia täpliä?"
"Taattua Amy Winehouse -tyyliä."
"Ohops, otsatukkaan tulee mustia raitoja."
"Tein ihan tarkoituksella tämmöiset kissansilmärajaukset."
Niin varmaan, niiden kuuluukin ulottua rypyläisenä vanana nenänvarresta poskille.
Huulipunan ja kulmakynän levittäminen sujuu itse asiassa ihan kunnialla, kun pitää kiinni läheltä kärkeä ja tukee käden poskeen. Ripsivärin ja eyelinerin kanssa tilanne on melko toivoton.
Takapenkkiehostuksen tekoon menee kymmenisen minuuttia. Entä montako siideriä tarvittaisiin, että neidot painuisivat näissä meikeissä yöelämän sykkeeseen?
"Monessakohan menee se raja, että on taju pois?"
2. Estejuoksu korkkareissa ja roiskeläpässä
Sitten lajiin, joka tulee ajankohtaiseksi siinä vaiheessa, kun on myöhästymässä illan viimeisestä keskustaan menevästä bussista tahi kaupungista kotiin vievästä yökyöpelistä. Siinä vaiheessa on luovuttava viimeisistäkin eleganttiuden rippeistä ja rynnittävä niine hyvineen suorinta reittiä läpi sen, mitä itsen ja pysäkin välillä sattuu milloinkin olemaan. Tässä tapauksessa se on puisto.
Ohikulkijoilla Kiikelissä näyttäisi olevan hauskaa, kun neidot koikkelehtivat bilevarustuksessaan yli puistonpenkkien, hiekkalaatikon ja puisten pukkien.
Korkkareihin tottunut Eeva-Maria harppoo puistoa kiertävän reitin läpi ajassa 1:23, tasapohjaisempien ystävä Jane ajassa 1:57. Todettakoon, että jälkimmäisen lainakengät ovat liian suuret ja niihin on jouduttu tunkemaan tilkkeeksi nenäliinoja - tyypillinen tosielämän tilanne sekin.
Jane on ennakoinut vesirajaongelman ja pukenut päälleen leggingsit, jotka jalassa voi rymeltää vailla suurempaa pelkoa nimettömien vilkkumisesta. Eeva-Maria joutuu toteamaan, että ainakaan halkiohameessa ei kannata taipua kummoisiin urheilusuorituksiin. Halkio kun asettuu, kuinka ollakaan, juostessa aina keskelle ja eteen.
"Välineurheilua se on tämäkin."
3. Käsilaukunheitto moukaritekniikalla
Viimeistä lajia tarvitaan, kun joku osoittaa käsilaukkua kohtaan suurempaa kiinnostusta kuin sen omistaja itse. Parasta on heittää laukku turvaan kaverille, ja oikeat otteet löytyvät moukariringistä.
Kokeiltuaan lajia testihenkilöt ovat yksimielisiä siitä, että yhden käden tekniikka on ehdottomasti parempi kuin kahden. Kahta kättä käyttämällä heitto jää lyhyenlännäksi ja suoritus tuntuu muutenkin epävarmalta.
"Kun on korkkarit jalassa, pysyy paremmin tasapainossa, jos toinen käsi on vapaana."
"Ja jos baarissa pitää heittää laukku kaverille, toisessa kädessä on yleensä jotain, eikä siinä ole aikaa ruveta hifistelemään millään kahden käden tekniikoilla."
Naiset epäilevät, ettei pyörähdystekniikka ehkä ole tehokkain mahdollinen pelkästään heiton pituudella mitattuna, mutta lisäksi viuhuva laukku pitää varkaan loitolla.
"Jokaisen kannattaa varautua kokeilemalla jo kotona, miten laukku lähtee lapasesta."