Kilpailu pankkitilien koroilla viriää. Vauhtia kisaan toi kahden islantilaispankin markkinarynnistys. Osa pankeista nyrpistää nenäänsä, mutta korkokilpa hyödyttää asiakkaita.
Suomalaisilla on käyttelytileillä tätä nykyä noin 34 miljardia euroa. Kuluneen sanonnan mukaan rahoja makuutetaan tileillä. Termi on huono sen takia, että juuri näille tileille juoksevat kansalaisten palkat ja eläkkeet ja juuri näiden tilien rahoja kansalaiset liikuttavat pieniä ja suuria hankintoja tehdessään. Makuutuksesta voi puhua kuitenkin siinä mielessä, että joissakin muissa kohteissa tilien rahat poikisivat paljon parempaa tuottoa omistajilleen.
Pankkien käyttelytileille maksamat korot putosivat muutama vuosi sitten olemattomiin. Tämän hetken kehnoimpia korkoja maksavilla Nordealla ja Sammolla lukemat ovat 0,15 ja 0,1 prosenttia. Tilien keskikorko on sentään korkeampi, prosentin paikkeilla.
Kun tavallisen kuluttajan käyttelytileillä säilyttämät summat eivät ole keskimäärin järin suuria, asiakkaat ovat hyväksyneet olemattomatkin korot lähtemättä asioimaan vieraisiin pankkeihin. Matalia talletuskorkoja maksavat pankit ovat näin keränneet vähintäänkin kymmenien miljoonien eurojen hyödyn. Puoli-ilmainen raha on voitu lainata ulos ja periä siitä rutkasti korkeampaa korkoa. Tällainen on kannattavaa ja yksinkertaista liiketoimintaa.
Uudet pankit ovat muuttaneet tilanteen. Suomalaisista tulokkaista pankkitilien koroilla ovat lähteneet kilpailemaan näkyvimmin S-ryhmään kuuluva S-pankki sekä Tapiola. Ne lupaavat asiakkaiden käyttötileille 2,5 ja 2,25 prosentin korot. Jos talletussummat ovat suuria, asiakkaan lompakkoon jää vuoden korkotuotosta jo käyttörahaakin. Se on yksiselitteisesti asiakkaan edun mukaista.
Lisää löylyä suomalaiseen korkokisaan löivät vielä islantilaispankit Glitnir ja Kaupthing. Edellinen lupaa avajaistarjouksena sijoitustililleen loppuvuoden ajan 5,0 prosentin kokon, jälkimmäinen säästötililleen vuoden loppuun asti 5,05 prosentin koron. Vuodenvaihteen jälkeen lukemat tosin putoavat. Nämä tilit eivät kuitenkaan käy tavalliseen arkiasiointiin, sillä niiltä ei voi maksaa laskuja eikä niihin voi liittää pankkikortteja. Tällaisen tilin omistaja tarvitsee siis lisäksi aidon käyttelytilin.
Anteliaampia korkoja voi osaksi selittää pienemmillä kuluilla. Esimerkki S-pankki ei ole täyden palvelun pankki, josta saisi vaikkapa sijoitusneuvontaa tai asuntolainaa. Palvelut hilaavat toiminnan kustannuksia ylös. Kaikki asiakkaat eivät toisaalta edes kaipaa tällaisia palveluja.
Kehnoimpia korkoja maksavat pankit huomauttavat happamasti, että jos asiakkaan tilillä on kohtuullisia summia, niille varoille on parempiakin sijoituskohteita. Tämä on totta, mutta moni pankkiasiakas on laiska tallettamaan erillisille sijoitustileille ja toisaalta pelkää rahasto- ja erityisesti osakesijoittamisen riskejä. Pankkitilit ovat käytännössä riskittömiä: laki takaa pankkitalletuksille talletuksille turvan aina 25 000 euroon asti.
Syntynyt korkokilpailu johtanee pakosta siihen, että huonoimmat koronmaksajat taipuvat nostamaan käyttelytilien korkoja. Toistaiseksi tiedot eivät kerro, että kansalaiset olisivat alkaneet siirtää sijoituksiaan osakkeista pankkitalletuksiin. Sen verran laiskaa pankkitileillä oleva raha joka tapauksessa on, että olisi hyvä, jos kansalaiset sijoittaisivat suoraan myös talouden pyöriä liikkeellä pitäviin yrityksiin.