Irakin tunnetuimman terroristijohtajan kuolema voi olla sulka USA:n presidentin hattuun, mutta se ei tee loppua sodasta eikä terrorista.
Taistelu voidaan voittaa, mutta siitä huolimatta sodan voi hävitä. Tämä vanha viisaus pätee paitsi koko Irakin sotaan myös siihen, että Yhdysvaltain miehitysjoukot onnistuivat saamaan hengiltä Irakin tärkeimmän terroristijohtajan Abu Musab al-Zarqawin.
Irakin al-Qaida-verkoston keulahahmon nitistäminen on kiistatta erävoitto Yhdysvalloille ja sen turvin Irakissa valtaa tavoittelevalle hallitukselle. Zarqawin kuolema on molemmille tervetullut poikkeus jatkuviin huonoihin uutisiin ja yksi suurimmista ilonaiheista sitten diktaattori Saddam Husseinin pidätyksen. Terrorismin vastaisessa sodassa tapausta voi pitää merkittävimpänä Afganistanissa al-Qaidaa vastaan käydyn sodan jälkeen.
Vaikka Irakin monenkirjava kapinallisliike menetti näkyvimmän johtajansa, olisi enemmän kuin yllätys, jos sisällissodan tunnusmerkit täyttävä väkivallan kierre laantuisi. Sota ei ole tunnetusti yhdestä miehestä kiinni. Löyhänä verkostona ja myös omin päin toimivat terroriryhmät täydentävät itse itseään. Noin 60 eri ryhmää on ilmoittautunut vastuullisiksi Irakissa tehtyihin terroritekoihin.
Jordanialaissyntyisen Zarqawin kuoleman nostattamat reaktiot olivatkin silmiinpistävän pidättyviä Yhdysvaltain johdossa. Ne istuivat presidentti George W. Bushin ja Britannian pääministerin Tony Blairin äskettäin käyttöön ottamaan uuteen tyyliin tunnustaa, että Irakissa on tehty virheitä. Itsekritiikki ei ole sentään mennyt niin pitkälle, että he myöntäisivät koko sotaretken vääräksi. Tyyli on joka tapauksessa muuttunut täysin siitä kun Bush julisti keväällä 2003 lentotukialuksen kannelta, että "suuret taisteluoperaatiot" Irakissa olivat loppuneet. Taustalla liehui kyltti "Tehtävä suoritettu".
Historiallisen alas valahtaneet Bushin suosiolukemat todennäköisesti nousevat hetkellisesti, mutta pysyvä käänne vaatisi samanlaisten menestysuutisten jatkuvaa virtaa. Terroristeja voidaan jahdata, mutta sillä tavoin on vaikea löytää kestävää ratkaisua. Bushin republikaanipuolue tarvitsisi kipeästi käännettä Irakissa mieliäkseen voittaa kongressin välivaalit syksyllä
Zarqawia pidetään vastuullisena Irakissa miehityksen aikana nähtyihin väkivaltaisimpiin terroritekoihin YK:n Irakin-päämajan pommi-iskusta shiialaispyhiinvaeltajien verilöylyyn. Zarqawin taktiikka oli lietsoa vähemmistön asemassa olevia Irakin sunnimuslimeja kapinoimaan maan uudessa hallinnossa vahvan aseman saaneita shiialaisia vastaan. Shiialaiset ovat vastanneet samalla mitalla; näin väkivallan loputon kierre on valmis. Kierre on päässyt niin pitkälle, että se tuskin loppuisi, vaikka Yhdysvallat vetäisi joukkonsa pois.
Zarqawin kuolemalla on myös laajempia ulottuvuuksia. Vaikka al-Qaidan näkyvin johtaja Osama bin Laden nimitti Zarqawin varamiehekseen 2004, häntä pidettiin yhä enemmän bin Ladenin kilpailijana. al-Qaida esimerkiksi varoitti viime lokakuussa Zarqawia ottamasta Irakin shiialaiset maalitauluksi. Hän alkoi myös levittää terroria Irakin ulkopuolelle: esimerkiksi Jordaniassa tapahtunut kolmen hotellin räjäytys kirjattiin hänen tililleen. Lähi-idän useissa maissa on sunni- ja shiiaenemmistöjä ja -vähemmistöjä, joiden välille voi syntyä yhteenottoja Irakin esimerkin takia.
Yhdysvaltain terrorismin vastaisen keskuksen mukaan Zarqawin johtamalla verkostolla on jäseniä peräti 40 maassa ja yhteistyötä kahden tusinan äärijärjestön kanssa. Lonkerot ulottuvat Eurooppaan, ja niiden epäillään ulottuneen myös Madridin ja Lontoon terrori-iskuihin.