Korkein oikeus katsoo, että asuntonsa raakaan pahoinpitelyyn luovuttanut ja kidutusta vierestä tuntikausia seurannut mies ei syyllistynyt rikokseen.
Kaksi miestä oli tuonut kolmannen pahoinpideltäväksi asuntoon. Pahoinpitely oli erityisen julmaa ja ihmisarvoa loukkaavaa kestäen kolme tuntia. Uhri oli muun muassa kuristettu tajuttomaksi, riisuttu alastomaksi ja sidottu, häntä oli viillelty, poltettu, hakattu pampulla ja huumattu.
Asunnon haltija ei osallistunut pahoinpitelyyn, mutta ei myöskään yrittänyt puuttua siihen tai hakenut uhrille apua.
Etelä-Karjalan käräjäoikeus katsoi toissa kesänä antamassaan tuomiossa, että asunnon haltija syyllistyi törkeään pahoinpitelyyn ja vapaudenriistoon tuomiten tämän 1,5 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
Miehen tuomio lieveni Kouvolan hovioikeudessa. Tuomioistuin katsoi tämän syyllistyneen vain avunantoon törkeään pahoinpitelyyn ja määräsi hänelle kuuden kuukauden vankeusrangaistuksen.
Keskiviikkona julkisuuteen annetussa ennakkopäätöksessään Korkein oikeus vapautti miehen kokonaan syytteistä.
Korkein oikeus katsoi, että asunnon luovuttaminen pahoinpitelyyn edisti tapahtunutta vain siltä osin, ettei asunnon haltija puuttunut pahoinpitelyyn. Korkeimman oikeuden mukaan tällainen laiminlyönti täyttää rikosoikeudellisen vastuun edellytykset kuitenkin vain silloin, kun laiminlyöntiin syyllistyneellä on erityinen oikeudellinen velvollisuus estää sen seuraukset.
Oikeuden mukaan tällainen velvollisuus voi perustua esimerkiksi virkaan, asemaan, tekijän ja uhrin väliseen suhteeseen tai tekijän vaaraa aiheuttavaan toimintaan. Korkeimman oikeuden mukaan vastuu tarkoittaa tällöin pääsääntöisesti tuottamusvastuuta tai tahallisessa rikoksessa tekijänvastuuta.
Korkein oikeus tulkitsi, ettei asuinhuoneiston haltija ole sellaisessa oikeudellisessa vastuuasemassa, että se yksinään velvoittaisi häntä ryhtymään toimenpiteisiin asunnossaan tapahtuvien rikoksien estämiseksi.
Viidestä ratkaisun tehneestä oikeusneuvoksesta yksi oli eri mieltä. Hänen mielestään ei voida hyväksyä, että asunnon haltija jättäytyy täysin passiiviseksi eikä hae asunnossaan pahoinpideltävälle apua, vaikka siihen on mahdollisuus. Tällainen suhtautuminen voi oikeusneuvoksen jättämän erimielisen lausunnon mukaan ”merkitä tosiasiallisesti väkivallan jatkumisen tietoista ja tahallista mahdollistamista ja hyväksymistä”.