Korkein oikeus on määrännyt Suomeen kesällä 2003 luvattomasti jätetyt 12- ja 9-vuotiaat lapset heti palautettavaksi Yhdysvaltoihin isänsä luo. Tänään annettu päätös (KKO:2004:76) perustuu kansainväliseen lapsikaappauksesta tehtyyn sopimukseen eli niin sanottuun Haagin sopimukseen.
Sopimuksen tarkoituksena on palauttaa asuinvaltiostaan luvattomasti viety tai sinne palauttamatta jätetty lapsi mahdollisimman nopeasti takaisin. Palauttamismääräys ei koske lapsen huoltoa tai siihen liittyviä kysymyksiä, vaan palauttamisella pyritään ainoastaan takaamaan se, että lapsen huoltoriita voidaan käydä lapsen alkuperäisessä asuinvaltiossa.
Palauttamisen tarkoituksena on estää se, että lapsen vanhempi voisi lapsen kaappaamalla omavaltaisesti saada huoltoriidan oikeuspaikan siirretyksi toiseen maahan tai muutoin omavaltaisesti muuttaa lapsen olosuhteita.
Suomalaissyntyinen äiti oli yhteisen sopimuksen vastaisesti jättänyt viime vuoden elokuussa Suomessa lomailleet poikansa palauttamatta isälleen. Sekä pojat että äiti jäivät Suomeen.
Vanhempien avioliitto oli paria vuotta aiemmin päätynyt Yhdysvalloissa eroon. Tuolloin oikeus oli määrännyt lapset vanhempien sopimuksen mukaan yhteishuoltoon mutta asumaan isänsä luokse. Päätöksen mukaan äidillä oli muun tapaamisoikeuden lisäksi oikeus viedä lapset näiden kesälomalla Suomeen.
Lasten isä vaati viime vuoden lokakuussa Helsingin hovioikeudelta lasten välitöntä palauttamista Yhdysvaltoihin. Hovioikeus hylkäsi huhtikuussa isän hakemuksen.
Hovioikeudella oli käytössään suomalaisen lasten- ja nuorisopsykiatrin sekä taide- ja leikkiterapeutin lausunnot. Peruste hylkäävään päätökseen oli se, että lapset lausunnoista ilmenevällä tavalla vastustivat palauttamista.
Korkeimman oikeuden mukaan asiantuntijalausuntojen ei voitu katsoa osoittavan, että lapset olisivat olleet riittävästi selvillä siitä, mistä on kysymys harkittaessa heidän palauttamistaan ja mikä merkitys nyt käsitellyllä asialla on heidän tulevan elämänsä ja siitä mahdollisesti tehtävien ratkaisujen kannalta.
Lausuntojen perusteella ei myöskään voitu päätellä luotettavasti, että lasten ilmaisemat näkemykset olisivat heidän omaehtoisia, vapaasta tahdosta muodostuneita käsityksiään. Muu oikeudenkäyntiaineisto ei myöskään tukenut lausunnoista ilmeneviä käsityksiä.