Kirkkonummen keskustan länsipuolella on Epana-talo, jossa oli aikoinaan paikallisen nyrkkeilykerhon sali. Jos rakennusta kuvailee kiltisti, niin se oli jo tuolloin talovanhus.
Kellarikerroksen harjoitussaliin näki maanpinnan tasolla olevista kapeista ikkunoista.
Niistä ikkunoista kurkkivat vuonna 1988 sisään 12-vuotiaat vilkkaat pojanviikarit Amin Asikainen ja Joni Turunen. Sisällä valmentaja Pekka Mäki, legendaarisen Olli Mäen poika, veti Kirkkonummen Nyrkkeilykerhon harjoituksia.
Pikku-Amin oli voittanut lähes kaikki ala-asteen juoksu- ja hiihtokilpailut, mutta nyt hän ei uskaltanut mennä kokeilemaan nyrkkeilyä.
"Jonin vanhempi veli Toni sanoi, että hän antaa meille turpiin, jos tulemme nolaamaan hänet sinne salille", Asikainen nauraa.
Viikon luimistelun jälkeen pojat uskalsivat sisään - tosin tietyin varauksin. Pekka Mäki piti sen verran kovia harjoituksia, että pojat olivat aluksi hieman valikoivia.
Siitä alkoi kuitenkin Joni Turusen tie nuorten maailmanmestariksi ja kaksinkertaiseksi aikuisten MM-pronssimitaliksi. Siitä alkoi myös Amin Asikaisen matka ammattilaisten keskisarjan Euroopan mestariksi.
Juuri tällä hetkellä Asikainen on entinen Euroopan mestari. Miehen juhannusjuhla päättyi tylysti Saksan Zwickaussa, kun Sebastian Sylvester otti tittelinsä takaisin tyrmäyksellä.
Istuuko siis tuossa pöydän toisella puolella lyöty nyrkkeilijä, mies joka ei koskaan palaa takaisin?
Ei. Siinä istuu mies, joka uskoo tosissaan uuteen mestaruuteen.
"Suoraan sanottuna tässä voisi olla nopeakin mahdollisuus EM-otteluun. Yksi tappio ei kaada maailmaa. Treenimotivaatio on edelleen kova", Asikainen sanoo.
Nopea tarkoittaa ammattinyrkkeilyn syklissä noin puolen vuoden aikaa.
Pakko toi kiirettä
Juhannuksen jälkeen Asikainen on lomaillut ja aloittanut kevyttä treeniä.
Asikaisen ja hänen managerinsa Pekka Mäen valitus titteliottelun tuomaritoiminnasta ei mennyt läpi EBU:ssa, mutta suomalaiset saivat kuitenkin komean erävoiton.
"Tavallaan se protesti meni läpi. Olisin normaalisti tippunut EM-listalla viitoseksi, mutta nyt pääsin kakkoseksi."
Toki Asikainen on joutunut myös nuolemaan haavoja lomallaan. Ammattilaisuran ensimmäinen tappio tuntuu kirvelevältä. Omasta mielestään Asikainen oli elämänsä parhaassa kunnossa.
Nyrkkeilijä katsoi ottelun videolta ensimmäisen kerran reilu viikko sitten.
"Olin sisäistänyt itselleni päähän, että minun on pakko voittaa ottelu selvästi, ettei jää mitään kysymysmerkkejä. Kun katsoo matsia, niin minulla on koko ajan hirveä kiire - aivan kuin aika olisi loppumassa kesken. Jos olisin nyrkkeillyt maltilla, olisin voittanut."
Tappio antoi oppia. Fyysinen kunto ei auta, jos taktiikka hukkuu.
"Lähdin tavallaan liian itsevarmasti liikkeelle. Kehässä pitää olla itsevarma, mutta voittoa ei voi hakea väkisin", Asikainen sanoo.
Luottamus kasvanut
Ammattilaisnyrkkeilyssä menestys ei ole kiinni vain taidosta ja taktiikasta. Eteneminen uralla voi tyssätä kabinettipelin heikkouteen, rahan puutteeseen tai vaikkapa väärän vastustajan valitsemiseen. Leipä voi olla hyvinkin tiukassa. Asikainen aloitti paidattoman uransa vuonna 2001. Titteliotteluun nouseminen kesti häneltä viisi vuotta. Vasta viimeisen reilun vuoden aikana nyrkkeilijä on noussut suuren yleisön tuntemaksi urheilusankariksi.
"Ehkä joskus pitää pysähtyä oikein miettimään, mitä oikein on tapahtunut vuoden aikana. Välillä on ollut vähän liian paljon pyörremyrskyä ja kaikenlaista ylimääräistä", 31-vuotias Asikainen myöntää.
Ammattilaismaailma eli nyrkkeilijällä pitkään pelkästään haaveiden tasolla.
"En oikeastaan koskaan uskonut itseni. Myöhemmin ajattelin, että ehkä voisin joskus päästä listalle tai johonkin EM-otteluun. En vielä ammattilaisurani alkuvaiheessakaan uskonut, että voisin voittaa Euroopan mestaruuden. Olisin voinut luottaa itseeni enemmän, mutta olen luonteeltani vaatimaton."
Asikainen on luottanut Pekka Mäkeen kuin vuoreen.
"En olisi välttämättä koskaan päässyt EM-otteluun ilman suhteita. Periaatteessa urani oli hänen käsissään, kun siirryin ammattilaiseksi."
Paidaton kehä on raaka kehä.
"Olin uran alkuvaiheessa melkein valmis lähtemään otteluun ketä vastaan tahansa, jotta olisin saanut hyvän tilipussin. Onneksi ei tullut sellaisia tarjouksia, että olisin lähtenyt tykinruoaksi."