Etelä-Savo teki ennakkoluulottoman valinnan palkkaamalla maakuntajohtajakseen Matti Viialaisen SAK:sta. Maakuntajohtajien rooli vahvistuu tulevaisuudessa ja heihin kohdistuvat vaatimukset käyvät yhä kovemmiksi -- myös Oulussa.
Matti Viialaisen, 54, valinta maakuntajohtajaksi Mikkeliin herättää varmasti keskustelua Etelä-Savossa, mutta on kiinnostava ratkaisu laajemminkin. Ensinnäkin Viialaisen poliittiseen menneisyyteen kuuluu pontevan taistolaisuuden kausi, jota ei tämän päivän Suomessa pidetä suurena meriittinä monessakaan johtajavalinnassa.
Kommunistisen ideologian Viialainen kuitenkin hylkäsi 1980-luvun lopulla ja lähti mukaan vasemmistoliittoon sosialistina. Maailmankatsomuksen uudelleenarviointi on jatkunut tuon jälkeenkin. Viime vuonna Viialainen erosi vasemmistoliitosta ja on nyt demari.
Viialaisen taustalla on melkoinen kirjo erilaisia työ- ja luottamustehtäviä. Hän on ollut muun muassa Teiniliiton puheenjohtaja, vasemmistoliiton puoluesihteeri, Eurooppalainen Suomi ry:n toiminnanjohtaja ja viimeksi SAK:n apulaisjohtaja vastuualueenaan elinkeinopolitiikka. Näiden työn ja taistelun vuosien aikana valtiotieteen maisteri on rakentanut laajan suhdeverkoston eri puolille yhteiskuntaa. Kun hän on kaiken lisäksi osoittanut melkoista organisaattorin kykyä ja on vielä erinomainen esiintyjä, ei ole ihme, että hän teki vaikutuksen savolaisvalitsijoihin. Etua Viialaiselle oli epäilemättä siitäkin, että hän on Savon Leppävirralta kotoisin.
Maakuntajohtajien valinnoissa on katsottu yleensä hakijoiden poliittisia kantoja, mutta ei toki vain niitä. Onneksi myös työkokemus ja asiantuntijuus ovat painaneet valinnoissa enemmän tai vähemmän. Työelämän monipuoliset meriitit ja erittäin laaja kielitaito varmistivat aikanaan esimerkiksi vihreiden nykyisen puheenjohtajan Tarja Cronbergin valinnan Pohjois-Karjalan maakuntajohtajaksi. Osa johtajavalinnoista on ollut puhtaasti puoluepoliittisia. Valituksi tulemisen ensimmäisenä edellytyksenä on usein ollut maakunnan valtapuolueen jäsenkirja.
Työssään maakuntajohtajat ovat onneksi osanneet ottaa etäisyyttä puoluepolitiikkaan. Niin pitää ollakin, kun kyse on koko maakunnan kehittämisestä ja asukkaiden edunvalvonnasta. Siksi maakuntajohtajien valinnoissa pitäisi puoluepolitiikka häivyttää taka-alalle. Parasta olisi, jos sitä sivuttaisiin vain informaatiomielessä. Valinnan peruste se ei voilla.
Pohjois-Pohjanmaallakin on uuden maakuntajohtajan valinta edessä. Keskustalaisen Pentti Lampisen seuraajan on määrä aloittaa tehtävässä ensi huhtikuun alussa. Lampinen on kiistattoman vahva asiaosaaja. Näkyvyydessä ja kuuluvuudessa on sen sijaan ollut toivomisen varaa.
Lampinen on joutunut koko ajan kilpailemaan muun muassa poikkeuksellisen aktiivisen Oulun läänin maaherran kanssa. Näin on käynyt muuallakin, missä maakuntajohtaja ja maaherra toimivat samassa kaupungissa. Oulun profiilikilpailussa on maaherra ollut niskan päällä.
Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuusto käynnistää maakuntajohtajan viran haun huomenna maanantaina. Menestyvän maakunnan johtajan paikan luulisi herättävän kiinnostusta. Silti olisi myös hyvä todeta jo etukäteen, että maakuntajohtaja valitaan ensi sijassa muilla kuin puoluepoliittisilla ansioilla. Se rohkaisi hyviä hakijoita, joilla on asiaosaamista, johtajankykyjä, vaikuttamisen taitoja, kielitaitoa ja monipuolinen suhdeverkosto.