Lumilautailun MM-kisat ovat käynnissä Itävallan Kreischbergissä. YLE televisioi torstaina naisten lumikourun finaalin suorana. Lähetys TV2:ssa klo 19.10-20.30.
Kukaan ei ole seppä syntyessään. Tämän joutui myöntämään todeksi myös kajaanilainen Heidi Kurkinen kuusi vuotta sitten Paljakan hiihtokeskuksen tuulisella rinteellä.
Tuolloin Kurkinen otti ensimmäistä kertaa tuntumaa urheiluvälineeseen, jonka hän nykyisin suvereenisti hallitsee.
"Istumiseksi se lähinnä meni. Päivän lopussa pääsin laudan kanssa sinuiksi ja laskin rinteen alas", huhtikuussa 19 vuotta täyttävä Kurkinen naureskelee.
Lumilautailun pariin Kurkisen houkutteli isoveli Antti-Olavi.
"Välillä Heidi antoi laudalle kyytiä ja vaihtoi laskettelusukset jalkaan. Liekki jäi kuitenkin kytemään. Pari vuotta sitten alkoi näkyä merkkejä siitä, että tytöllä on eväät pitkälle. Hyvä, jos pysyi itse perässä", Antti-Olavi velmuilee.
MM-kisadebyytti
ei hirvitä
Pitkälle pikkusisko on todellakin päässyt.
Kurkinen on vannonut valan nuorten talviolympiapäivillä (2001), voittanut nuorten MM-hopeaa (2002) ja aikuisten maailmancupkisan (2002) - sekä hankkinut maailmalta säkkikaupalla elämänkokemusta.
Ei hassummin ylioppilaskirjoituksiin valmistautuvalta abiturientilta.
"Niin. Tai pikkukaupungin tytöltä", Kurkinen jatkaa pilke silmäkulmassa.
Torstaina Kurkinen laskee ensimmäistä kertaa aikuisten MM-kilpailuissa. Lumikouruun (halfpipe) erikoistunut kainuulainen ei ota arvokisadebyytistä paineita.
"Lähden kisaan iloisen uteliaana. Hyvin pitää laskea, mikäli aikoo menestyä", Kurkinen muotoilee varovasti.
Suurennus-
lasin alla
Varovaisuuteen on omat syynsä. MM-kisoissa taso on - jos mahdollista - vielä kovempi kuin maailmancupissa. Lisäksi joulun ja vuodenvaihteen ajan harjoittelu jäi vähiin kovien pakkasten vuoksi.
"Kävin rinteessä puoliväkisin kolme kertaa, mutta ei siellä tehnyt mieli hioa hyppyjä. Oli niin kylmä", Kurkinen summaa.
Tavallista tarkemmassa syynissä Kurkinen Itävallan Kreischbergissä kuitenkin on.
Edellisen maailmancupkilpailun voittanut suomalainen on alleviivattu kilpailijoiden papereissa paksulla huopakynällä.
"Monet laji-ihmiset odottavat minulta finaalipaikkaa (kuusi parasta). Omasta mielestä jo 15 sakkiin selviäminen olisi hyvä suoritus", Kurkinen puntaroi.
Stonehamin cupkisan voitto tuli Kurkisen mukaan hyvillä laskuilla. Huippusuorituksia ei kuitenkaan nähty.
"Ensimmäisen kisalaskun jälkeen 'Ode' (valmentaja Oskari Mykkänen) ihmetteli vaisua menoa. Treeneissä homma oli näyttänyt paljon paremmalta."
Torstain kilpailussa Kurkinen aikoo tehdä samat hypyt kuin Stonehamissa.
"Siis entistä paremmin ja laadukkaammin", Kurkinen määrittelee.
Kurkinen on kiertänyt ahkerasti maailmancupsirkuksen mukana. Alkutalven aikana on tullut tutuksi monta kieltä ja kulttuuria - hotellihuoneista puhumattakaan. Samaa herkkua on luvassa myös MM-kisojen jälkeen.
Ylioppilaaksi
kolmessa vuodessa
"Kevät on onneksi hieman rauhallisempi. Silloin pystyn keskittymään täysipainoisesti ylioppilaskirjoituksiin", Kurkinen huokaa.
Kouluasiat Kurkinen on kiireistä huolimatta hoitanut säntillisesti. Valkolakki painetaan päähän ensi keväänä kolmen vuoden ahertamisen jälkeen.
"Sen jälkeen aion yliopistoon lukemaan kansainvälistä politiikkaa. Yliopistopaikan mukana tulisi myös paljon liikkumavaraa urheilun suhteen", Kurkinen linjaa.
Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, ei akateeminen ura jää pelkäksi haaveeksi.
"Heidi on kunnianhimoinen kaikessa, mihin ryhtyy. Hän on intohimoinen harjoittelija ja oppii uudet hypyt nopeasti. Hommat kulkevat samaa latua varmaan koulussakin", MM-joukkueeseen kuuluva Antti Autti luonnehtii.
Kurkisen menestys ei ole sattumaa, kun tarkastelee taustalta löytyviä urheiluharrastuksia. Telinevoimistelu ja tanssi eri muodoissaan (jazz, klassinen, moderni) ovat luoneet vankan perustan lumilautailulle.
"Lajit muistuttavat suurelta osin toisiaan. Kyse on oman vartalon hallinnasta ja siitä, että aina löytyy parantamisen varaa. Koskaan et ole valmis", Kurkinen tietää.
Monipuolisuus on avainsana myös Kurkisen lajiharjoittelussa.
"Hypyt ja crossi kuuluvat harjoituksissa valikoimaan. 'Paippiin' ei missään nimessä kannata jumittua, vaikka yhdessä lajissa kilpaileekin", Kurkinen opastaa.
Vain mäkihyppy
pelottaa
Ulkopuolisen silmiin lumikouru näyttää hurjalta touhulta.
Pelkoa Kurkinen ei myönnä tuntevansa, vaikka kaatumiset ovat välillä aiheuttaneet koviakin tällejä. Joulukuun alussa Ruotsin Tandedalenissa Kurkinen venäytti selkänsä pahasti.
"Tähän hommaan on kasvanut niin kiinni, ettei pelkoa osaa edes ajatella. Joku mäkihyppy on sitten eri asia. Pupu voisi mennä pöksyyn, jos joku yllyttäisi laskemaan suurmäestä alas."
Aiotko joskus kokeilla?
"Ehkä. Rukalla siihen on hyvä mahdollisuus", Kurkinen virnistää.