Suomalaisen tiedepolitiikan tulevaisuutta pohtinut tutkimus- ja innovaationeuvosto päätyi viime vuoden lopulla julkaistussa selvityksessään ehdottamaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhdistämistä. Tärkeä ehdotus jäi joulukiireiden varjoon, mutta sitä ei kannata unohtaa.
Suomi tarvitsee lisää tehokkuutta tiede- ja koulutuspolitiikkaansa. Nykyisin korkeakoulut on jaettu tutkimukseen keskittyviin ylipistoihin ja käytännön ammattiopetusta tarjoaviin ammattikorkeakouluihin. Niin sanottu duaalimalli luotiin 1990-luvulla sen ajan koulutustarpeisiin.
Hankaluutena on ollut alusta asti epäselvyys tutkintojen nimissä ja sisällöissä. Ammattikorkean tutkinnot ovat lain mukaan rinnastettavissa ylipistojen alempaan korkeakoulututkintoon, vaikka niitä ei lueta yliopistotutkinnoiksi. Sekavuutta lisäsi vuonna 2005 käyttöön tullut ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Tutkintohämmennys on näkynyt usein työmarkkinoilla ja jatko-opinnoissa. Työnantajille on tuottanut vaikeuksia hahmottaa kahden korkeakoulun alempia ja ylempiä tutkintoja.
Tutkimusneuvoston mukaan duaalimallin voisi purkaa. Toimintojen yhdistäminen selkeyttäisi korkeakoulukenttää. Samalla opiskelijoille luotaisiin tasavertainen väylä hankkia ammattitutkinto tai tutkimukseen pohjautuva syvällisempi oppiarvo.
Keinotekoinen kahtiajako on voimavarojen tuhlausta, jollainen ei palvele nykyajan koulutus- ja tutkimustarpeita. Paremmalla yhteistyöllä ja turhien seinien purkamisella saavutetaan nopeasti rahallisia säästöjä.
Yliopistojen ja ammattikorkeiden yhdistymistä ainakin jossakin määrin on harkittava ennakkoluulottomasti. Koulutuksen laatu ja alueellisuus ei saa kärsiä.
Pääkirjoitus