EU:n huippukokous torstaina ja perjantaina päätti kiristää Venäjän vastaisia toimia muutamalla kierroksella ottamatta kuitenkaan vielä suurta riskiä.
Pakotteiden asettaminen yli kolmellekymmenelle venäläiselle ja ukrainalaiselle poliitikolle, virkamiehelle ja liikemiehelle sekä huipputapaamisten jäädyttäminen eivät sinällään johda käänteentekevään muutokseen kiistan ratkaisussa.
Toivottavasti tämä kuitenkin herättää vihdoinkin siihen, että Ukrainan kriisiä aletaan tosissaan purkaa neuvotteluteitse. Jossain vaiheessa vuoropuhelu on aloitettava. Mieluummin nyt, kun puolin ja toisin käyttöön otetut painostuskeinot eivät ole aiheuttaneet suurempaa vahinkoa.
Ukrainan kriisi varasti pääosan EU:n huippukokouksesta, jonka oli alunperin määrä käsitellä ilmasto- ja energiapolitiikkaa. Energia-asiat nousivat esille, mutta eri tavalla kuin alun perin ajateltiin.
Monet Euroopan maat ovat vahvasti sidoksissa Venäjän energiatoimituksiin. Saksa on tästä malliesimerkki. Myös Suomen tuonnista Venäjältä merkittävä osa on juuri energiaa.
Mikäli talouspakotteisiin ajaudutaan, mitä on pidetty Venäjän vastaisten toimien seuraavana askeleena, energia tulee näyttelemään tärkeää roolia. Venäjän toimien arvaamattomuus on pannut EU-maat miettimään vakavasti, miten energiariippuvuudesta päästäisiin irti. Se ei kuitenkaan käy käden käänteessä.
Jos kriisiä ei saada ratkaistua, Venäjää odottavat taloudelliset pakotteet. EU on siksi voimakkaasti viestinyt taloudellisista vastatoimista, että yhteisön uskottavuuden vuoksi ne on otettava käyttöön, jos muu ei auta. Senkin uhalla, että ne osuvat myös oman nilkkaan.
Talouspakotteiden säätäminen tulee olemaan kova pala EU:lle ja koettelemaan sen yhtenäisyyttä. Venäjän kanssa käytävällä kaupalla kun on niin erilainen merkitys eri EU-maille.
Suomi kuuluu niihin maihin, joita mahdolliset pakotteet koskettaisivat eniten.
Venäjä on suurimpia kauppakumppaneitamme. Viennistä kymmenesosa ja tuonnista viidesosa tapahtuu Venäjän kanssa. Tilannetta vaikeuttaa se, että Suomen talous on syvässä taantumassa. Tässä tilanteessa pakotteet olisivat myrkkyä.
Muistissa on vielä 1990-luvun alku, jolloin Neuvostoliiton kaupan romahdus horjutti vakavasti Suomen taloutta ja oli tärkeimpiä syitä syvään lamaan.
Kansallismielinen uho Venäjällä on nyt sitä luokkaa, että EU:n tähänastisille pakotteille on saatettu viitata kintaalla. Vastaukset ovat olleet hieman samanlaisia kuin Yhdysvalloissa, jossa Venäjän amerikkalaisille asettamille pakotteille on naureskeltu tai jopa ylpeilty niiden kohteeksi joutumisesta.
Taloudelliset painostustoimet vaikuttavat, mutta historiasta löytyy useita esimerkkejä, etteivät nekään tehoa nopeasti.
Jos talouspakotteisiin ajaudutaan, saadaan varautua kansainvälisen ilmapiirin kylmenemiseen pitkäksi aikaa. Siitä kärsivät kaikki.
Pääkirjoitus