Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajan Tapio Korjuksen mukaan keskustelussa lipsutaan väärille urille, kun pelätään Olympiakomitean ottavan koko huippu-urheilun huomiinsa. Lajiliitot tulevat jatkossakin jatkamaan omaa perustyötään. Tärkeintä on, että hajaannukselle ja suoranaiselle resurssien tuhlaamiselle saadaan loppu.
-- Se voi olla Olympiakomitea tai se voi olla Opetusministeriö, mutta jokin kotipesä suomalaisella huippu-urheilulla on oltava. Jonkun pitää kantaa huolta siitä, että toiminta kehittyy. Jollain on oltava koordinaatiovastuu, Korjus painottaa.
Nykysysteemissä eri lajiliitot puuhailevat pitkälti omiaan. Kattojärjestön koordinoiman yhteistyön avulla resurssit saataisiin paremmin tukemaan urheilijoiden kehittämistä, Korjus uskoo.
-- Tällä hetkellä esimerkiksi vain ammunta ja yleisurheilu hyödyntävät toden teolla Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen palveluita. Tutkimustiedot pitäisi saada kaikkien lajien hyödynnettäviksi.
Valtion tuella, vahvuuksia painottaen
Suomi voisi Korjuksen mukaan ottaa mallia Uudesta-Seelannista, reilun neljän miljoonan asukkaan maasta, joka onnistui huippu-urheilun rakennemuutoksen avulla tuplaamaan olympiamitaliensa määrän Pekingissä. Uusi-Seelanti saalisti yhdeksän mitalia Suomen neljää vastaan.
-- Siellä lähti valtio ottamaan isompaa roolia huippu-urheilussa. He hankkivat valmennusosaamista ulkomailta, ja panostivat tiettyihin lajeihin, joissa uusiseelantilaiset halusivat menestystä.
Yksi olennainen kysymys huippu-urheilun kehittämisessä liittyy luonnollisesti taloudellisiin resursseihin. Huolimatta vallitsevasta taloudellisesta tilanteesta veikkausvoittovarat ovat kasvussa ja valtion liikuntabudjetti nousi viime vuodesta 12 miljoonalla eurolla.
Kun huippu-urheilun tuen määrän voi olettaa kasvavan myös jatkossa, eivät Korjuksen mukaan pienemmät lajit joudu kärsimään siitä, että tietyt painopistelajit saavat erikoishuomion.
-- Eihän se, että annetaan massiivista tukea tietyille lajeille, tarkoita, että muut lajit jäisivät nollille. Päinvastoin, jos saamme tukijärjestelmää vahvistettua ja tehostettua, voivat pienet lajit hyötyä välillisesti, kun ne pääsevät käsiksi tutkimustietoon ja valmennusosaamiseen, johon aiemmin ei ollut mahdollisuutta.
Korjus painottaa myös, ettei painopistelajien ole välttämättä oltava olympialajeja, vaikka keskustelussa on penätty juuri olympiamenestyksen perään.
-- Ei tässä olla olympialajien, vaan suomalaisen huippu-urheilun asialla. Priorisoidaan mitä hyvänsä lajeja, joissa kansainvälinen menestys on mahdollista.