Helsinki Kiista sisäministeriön kansliapäällikön nimittämisestä jatkuu. Nimityksen odotettiin jo ratkeavan torstaina, mutta toisin kävi.
Sisäministeri Kari Rajamäki (sd.) toi valtioneuvoston istuntoon esityksen väestörekisterikeskuksen ylijohtajan Ritva Viljasen nimittämisestä kansliapäälliköksi. Tämä ei kuitenkaan edelleenkään kelvannut keskustalle. Asia jäi pöydälle, kun kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) otti asiakirjat itselleen.
Nimityskiista näyttää selvästi kuumentavan SDP:n ja keskustan suhteita. Näin voi päätellä ainakin Rajamäen ja Pekkarisen olemuksista istunnon jälkeen. Pekkarisella ei ollut halua esittää julkisuuteen kommenttia tilanteesta.
Kaksi viikkoa sitten RKP:n puheenjohtaja ympäristöministeri Jan-Erik Enestam otti asian pöydälle, koska RKP ei halunnut ryhtyä sovittelijaksi kiistassa. Torstaina RKP:n ministerit olisivat ilmeisesti olleet valmiita kannattamaan Viljasen nimittämistä.
Keskusta on arvostellut Rajamäen esitystä siitä, että sosiaalidemokraatin nimittäminen johtaisi liiaksi vasemmistolaisvoittoiseen johtoon sisäministeriössä. Viljasen pätevyyttä ei ole kukaan ainakaan julkisuudessa asettanut kyseenalaiseksi.
Keskusta on pitänyt ykkösehdokkaanaan Suomen kuntaliiton keskustalaista varatoimitusjohtajaa Timo Kietäväistä. Istunnoissa tosin ei ole puhuttu vastaehdokkaiden nimistä. Rajamäen ehdokaslistalla hän ei tosin ole edes viiden kärkiehdokkaan joukossa.
Presidentti nimittää
Asia voidaan ottaa pöydälle vielä kerran, ja sen voi tehdä semmoinen ministeri, joka ei ole ollut kummassakaan istunnossa, jossa asiaa on käsitelty.
Sen jälkeen on tehtävä ratkaisu. Jollei yksimielisyyteen päästä, valtioneuvoston on äänestettävä asiasta. Äänestysmenettely olisi kylläkin hallituksen alkutaipaleella vähintäänkin noloa. Pääministeri Matti Vanhasen pyrkimyksenä joka tapauksessa on, että istunnossa ei jouduttaisi äänestämään.
Lopullisesti asian ratkaisee kansliapäällikön nimittäjä eli tasavallan presidentti. Presidentti Tarja Halonen on sanonut, että hän on valmis nimittämään sen ehdokkaan, jota valtioneuvosto yksimielisesti nimittää.
On oletettavaa, että hallituksessa ei ole haluja testata presidentin menettelyä siinä tapauksessa, että yksimielisyyttä ei saavuteta. Edellisellä hallituksella on kokemusta tämmöisestä tilanteesta Suomen Pankin johtokunnan jäsenen nimitystilanteessa.