Eipähän tarvitse kauan haeskella Karjasillan koulun voimistelusalista Samuli Vanttajaa, jonka pää keikkuu yli kahden metrin korkeudella. Vanttaja on Ynnin B-poikien kävelevä huutomerkki, pelikavereitaan huomattavasti pitempi huippulahjakkuus, jota pidetään jopa valtakunnan parhaana 1991-syntyneenä koripalloilijalupauksena.
"En ehkä ole ihan samaa mieltä", Vanttaja vastaa.
Mutta 15-vuotiaan teinipojan tavoitteet ovat korkealla.
"Halun tulla niin hyväksi kuin mahdollista, ja päästä niin pitkälle kuin rahkeet riittävät. Potentiaalia kuulemma on", tietää Vanttaja, joka kuuluu ikäluokkansa maajoukkueen vakiopelaajiin.
Koripallo alistuu nöyrästi Vanttajan taiturimaiseen käsittelyyn. Pallo on hallussa, se kaartaa varmasti pussin pohjalle niin läheltä kuin kaukaa.
Ynnin B-pojat pääsivät syksyllä valtakunnalliseen SM-sarjaan kolmen vuoden tauon jälkeen. Nyt Vanttaja, ja muutkin joukkueen lahjakkuudet, kuten Jukka Ohtonen ja Ville Stenbäck, pääsevät kehittymään vertaistensa joukossa.
Ensi syksy on tällekin kolmikolle isojen valintojen aikaa. Pääsevätkö Ynnin A-pojat ikäluokkansa SM-sarjaan ja saisivatko oululaiset pallojonglöörit kehittymisen kannalta riittävän tasokkaan kasvualustan.
"Se on minunkin mietittävä, pystyykö Oulun koripalloelämä tarjoamaan minulle riittävästi haasteita, vai lähdenkö lukioon jonnekin Etelä-Suomeen", Vanttaja miettii.
Oululaista koripalloilua kalvaa tuttu ongelma vuodesta toiseen. Edustusjoukkueet tausta-asiat eivät ole niin hyvässä kunnossa, että paikalliset huippulahjakkuudet voisivat jäädä kotikaupunkiinsa pelaamaan. Näin ollen juna jyskyttää etelään ja vielä helmiainekset mukanaan - eikä tule sieltä takaisin.
ONMKY:n edustusjoukkue pelaa nykyään alueellisessa II divisioonassa, joka on valtakunnan kolmanneksi korkein sarjaporras. Nyt seurassa mietitään, milloin edustusjoukkueella voisi olla taloudelliset edellytykset hypätä yhtä porrasta ylemmäksi.
Alueen koripalloelämää nakertaa myös raju kilpailu muiden palloilulajien puristuksessa. B-poikienkin materiaali on kapea, sillä rinkiin kuuluu vain kymmenen pelaajaa.
"On totta, että lajeissa, kuten salibandyssä, jalkapallossa, lentopallossa ja jääkiekossa on imua, mutta koripalloväen on tehtävä asioita entistä paremmin ja houkuttelevammin. Käyn 11:ssä eri koulussa vetämässä ehkä vähän leikinomaisiakin koripallokerhoja, joissa 1-3-luokkalaiset pääsevät tutustumaan lajiin", valistaa B-poikien valmentaja Mika Lintunen, joka vetänyt samaa 1991-ikäluokkaa jo viisi vuotta.
Samuli Vanttajakin aloitti urheilu-uransa potkimalla jalkapalloa, mutta kun nopeus ja koordinaatiot eivät riittäneet, edessä oli uusi, mutta luonteva lajivalinta.
Lintunen katselee Samuli Vanttajan harjoittelua silmät kiiluen.
"On paljon hänestä itsestään kiinni, kuinka pitkälle poika pääsee, mutta eivät ne rajat ihan heti tule vastaan", Lintunen kommentoi.
Vanttaja itse on jo piirtänyt oman elämänsä suuntaviivat, jotka ovat pyöreitä kuin koripallo.
"Unelmana ja haaveena on saada koripallosta ammatti. Joko jenkkeihin tai jonnekin puolelle Eurooppaan."
Jokaisella nuorella urheilijalla urheilijalla on aina esikuva jossain päin maailmaa - joko lähellä tai kaukana. Samuli Vanttajalla se on sekä lähellä että kaukana.
"Oma isoveli."
Raameiltaan Samulia vieläkin näyttävämpi 208-senttinen Jari Vanttaja, 20, pelaa toista vuottaan Baylor Bearsin yliopistojoukkueessa Teksasissa ja yrittää koripallon luvatussa maassa pomputella samaa polkua kuin Hanno Möttölä.
Sinne tekee pikkuveljenkin mieli. Mutta vasta muutaman vuoden kuluttua se on realismia.
Jouko Vuorjoki