Ei ole helppoa olla sukunimeltään Korhonen. Vasemmistoliiton ex-puheenjohtaja, nyrkkeilysäkkiä mielellään takova Martti Korhonen otti lukua sunnuntai-iltana eurovaalien jälkeen ja erosi tehtävästään nukuttuaan pari yötä.
Lapin Kansan päätoimittajan tehtävästä jo ennen tehtävän alkamista erotettu Johanna Korhonen menestyi paljon odotettua huonommin eurovaaleissa ja pettyi sen päälle päivää myöhemmin käräjäoikeuteen, joka hylkäsi hänen 230 000 euron korvausvaatimuksensa.
Korhosen mielestä Alma Media ei hyväksynyt hänen sukupuolista suuntautumistaan, Alman mukaan Korhonen luritteli nimityksestään Kalevalle liian aikaisin ja aiheutti luottamuspulan. Käräjäoikeus uskoi Alma Mediaa.
Demarien puoluesihteeri Ari Korhonen on päässyt Korhosista vähimmällä, vaikka hän veti kampanjaa, joka tuotti puolueelleen kaikkien aikojen heikoimman tuloksen. Sdp menetti yhden euroedustajan ja romautti kannatuksensa jo kuuden prosenttiyksikön päähän kokoomuksesta.
Ja kun Korhosista puhutaan, esiin pulpahtaa kuin mummo sumusta lopulta myös Jarmo Korhonen, keskustan puoluesihteeri. MTV3 kertoi torstaina, ettei ihan kaikki ole tullut vieläkään kerrottua kiinteistöpalveluyhtiö Nova Groupin keskustapoliitikoille jakamista rahoista.
Torstaina julkisuuteen ilmaantui 124 800 euroa, jotka maksettiin Menestyvä Suomi ry:lle, jonka Korhonen, keskustan yhteyspäällikkö Lasse Kontiola ja hallintopäällikkö Aki Haaro perustivat tammikuussa 2007. Yhdistys lopetti toimintansa kesäkuussa 2008, kun vaalirahoituksesta käyty julkinen kähinä oli kiivaimmillaan.
Summa jäi keskustalta kertomatta aiemmin.
Ennen kuin julkinen lynkkaaminen alkaa, pitää huomata, ettei vaalikampanjoiden rahoittamisessa ole mitään laitonta, ei edes Nova Groupin tapauksessa. Kuka tahansa, yritys tai yksityinen ihminen, voi halutessaan tukea poliittista puoluetta myös riihikuivalla rahalla. Sekin on demokratiaa.
Sen sijaan ihmetystä herättää, miksi näin suuria summia ei voi kertoa sentilleen julki ilman aivan mahdotonta vatvomista. Kyllä äänestäjien täytyy saada tietää, kuka ketäkin rahoittaa.
Miksi kiinteistöfirma antaa rahaa yhdistykselle, joka perustettiin ilmiselvästi vain toimimaan vaalirahan kierrätyspisteenä? Miksi Nova Group ei voi maksaa kaikkea tukeaan suoraan poliitikoille? Miksi rahan alkuperä piti häivyttää?
Jos kyse on rakkaudesta demokratiaan ja isänmaahan, kovin hämärä on Nova Groupin tapa tunnustaa rakkautensa.
Keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen sanoo, ettei ole ollut selvillä liikkeellä olleista rahasummista. Ei varmaan olekaan, ei puheenjohtajan tarvitsekaan olla.
Selitys ei silti riitä. Kun kyse on laillisesta toiminnasta, siihen ei pitäisi kuulua sen, että esiin putkahtelee yllättäen satoja tuhansia euroja, jotka on hankittu taulukaupoilla tai talousseminaarien lipuilla. Summat ovat sen kokoisia, ettei niitä ole maksettu pelkästä taiteen tai tiedon janosta.
Keskustan tapa rahoittaa toimintaansa nakertaa sen uskottavuutta perusteellisesti. Ihme on, ellei joku joudu maksamaan tästä epäluulon synnyttämisestä päällään. Ja lähimpänä sitä maksajaa on puoluesihteeri Jarmo Korhonen. Jos hän saa tämänkin sopan anteeksi, se kertoo enemmän keskustasta puolueena kuin Korhosesta henkilönä.
Korhosten vastoinkäymisten yhteisenä nimittäjänä on muuttunut aika ja maailma. Vanha ja uusi ovat törmänneet. Vasemmistoliiton kohdalla törmäys näkyy ärhäkän Paavo Arhinmäen haluna nousta puolueen puheenjohtajaksi.
Martti Korhosta tulee nopeasti ikävä, jos Arhinmäki vasurien nokkamieheksi nousee. Suvi-Anne Siimes oli parasta mitä puolueelle on koskaan tapahtunut. Jostakin syystä tämän tosiasian tunnustaminen ottaa vasemmistoliitossa kauhean koville.
Demareissa pulmana on kyvyttömyys viedä uudistumista loppuun. Demarit ovat uusineet kasvojaan mutta eivät teemojaan. Tovereissa vanha on ottanut otteen uudesta. Siksi turpaan tulee vaaleissa kuin vaaleissa.
Johanna Korhosen tapauksessa vanha maailma näkyy käräjäoikeuden päätöksessä. Vasta jos hovioikeus ja myöhemmin mahdollisesti korkein oikeus vahvistavat, ettei hänen tapauksessaan kyse ollut syrjinnästä, uskon sen.
Keskustan puoluesihteeri Korhosessa näkyy mennyt maailma siten, että hän huokuu edelleen Urho Kekkosen ja Arvo Korsimon lujaa ja isäntämäistä otetta, jossa saapas sai haukata lunta ja pakkanen purra ihoa, kunhan vain vaalimainos nousi oikealle paikalle ripeästi.
Se maailma on mennyttä. Nuoret keskustalaiset eivät välttämättä tiedä Korsimosta mitään. Ja jos tietävät, eivät välitä. Niin hullulta kuin se tuntuukin, Vanhanen edustaa uuskeskustalaisuutta, sitä jossa on tulevaisuus. Korhonen ei edusta.
Kunhan vain kepun kenttäväki sen lopulta uskoisi.