Vaalirahoituskohun keskipisteessä olevan keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhosen maanantainen ulostulo ei tuottanut suuria uutisia. Merkille on kuitenkin pantava se, miten tiukasti hän sitoi itsensä puheenjohtaja Matti Vanhaseen.
Maanantai ei muuttanut käydyn vaalirahoituskeskustelun suhteen yhtään mitään. Kaivattu ja etsittykin keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen toimitti julkisuuteen pitkän tiedotteen, jonka keskeinen viesti on, että hän on toiminut kaikessa puheenjohtaja Matti Vanhasen tai puoluejohdon tekemien päätösten ja linjausten mukaan.
Kuntien eläkevakuutuksesta ajolähdön saaneen toimitusjohtaja Markku Kauppisen kanssa Korhonen ei sanojensa mukaan ole puhunut keskustan puoluerahoituksesta laisinkaan. Väite on epäuskottava. Kun ottaa huomioon, ketkä kysymyksiä nostattaneeseen kokoukseen helmikuussa 2007 Järsössä Kevan tiloissa osallistuivat, on vaikea keksiä mistä muusta sillä kokoonpanolla puhuttiin.
Paikalla oli kiinteistöbisnestä harjoittavia liikemiehiä, Kevan toimitusjohtaja ja keskustan puoluejohtoa. Sittemmin on käynyt ilmi, että kiinteistöbisnestä harjoittavien yritysten rahaa oli liikutettu Korhosen ja hänen väkensä perustamien yhdistysten kautta poliitikoille - ja etenkin keskustalaisille poliitikoille. Vyyhti ei selvinnyt yhtään.
Jupakka on kääntymässä Korhosen henkilökohtaiseksi selviytymistaisteluksi. Itse asiassa tiedotteessa viitataan Vanhaseen kovin korostetusti. Viimeistään tästä eteenpäin puheenjohtajan ja puoluesihteerin kohtalot ovat toisiinsa nivotut vaalirahajupakan suhteen.
Sekä Korhonen että Vanhanen ovat kiertäneet puoluesihteerin erottamispuheet sillä, että tämän on puoluekokous nimittänyt. Se on totta. Korhonen valittiin kiistattomalla ääntenenemmistöllä Joensuussa runsas vuosi sitten. Hänen väkevä puheensa upposi puoluekokousväkeen kuin kuuma veitsi voihin.
Normeja ja laillisuutta kunnioittavat periaatteet tuottavat kuitenkin politiikassa joskus umpikujan - ja sellaisessa keskusta nyt on. Vetoaminen puoluekokouksen korkeimpaan ja ohittamattomaan nimitysvaltaan jättää keskustan pahimmillaan vuodeksi ajopuuksi, eikä puolueella ole siihen varaa. Nähdyn jälkeen Korhonen ei voi vetää keskustan vaalivankkureita saatikka osallistua puolueen varainkeruuseen.
Pitää muistaa vielä se, että tänä keväänä käyntiin pyrähtänyt keskustelu on mittakaavassa ja vakavuudessa jotakin aivan muuta kuin se, joka vuosi sitten nähtiin. On mahdollista, että puoluesihteerin osalta puoluekokous päättäisi toisin, jos se kokoontuisi näinä päivinä.
Kolmanneksi Korhosen itsepäinen roikkuminen keskustan johtotehtävissä alkaa hiljakseen rasittaa myös suhteita muihin hallituspuolueisiin. Vaalit ovat vajaan kahden vuoden päässä. Hallituspuolueet eivät halua lähteä kampanjaralliin niskassaan enemmän tai vähemmän raskas epäilys poliittisesta korruptiosta. Oppositio on saamassa käsiinsä kaikkien aikojen vaaliaseen.
Katseet kääntyvät seuraavaksi Matti Vanhaseen. Hän sai vaalirahoitussotkun uudelleen syliinsä Jarmo Korhoselta, joka ilmoitti maanantaina tyynesti laittavansa rinkan selkään ja lähtevänsä kalaan. Hän uskoo ilmiselvästi asemansa olevan vahva.
Mahtava on keskustan puoluekokouksen antama valtuutus.