Ko­reo­gra­fin pii­na­penk­ki

Henkilö, jolle tanssi tarkoittaa joko musiikin innoittamaa monotonista ylös alas hyppimistä tai vaihtoehtoisesti Tangomarkkinoiden katutansseista tuttua sydäntautista hiihtämistä, on nykytanssikatsomossa melko lailla arkana. Kaikkea täytyy edes yrittää, mennään siis seuramaan nykytanssiteoksen harjoituksia, otetaan opettaja parhaasta päästä ja laitetaan kansainvälistäkin mainetta niittänyt koreografi Satu Tuomisto piinapenkkiin -- avaamaan suomalaiselle turbojuntille nykytanssin syvin olemus.

Nykytanssibiisi ei ole sattumanvaraista toikkarointia. Koreografi Satu Tuomisto pitää homman käsikirjoituksen mukaisena ja käyttelee tahtipuikkoa.
Nykytanssibiisi ei ole sattumanvaraista toikkarointia. Koreografi Satu Tuomisto pitää homman käsikirjoituksen mukaisena ja käyttelee tahtipuikkoa.
Kuva: Mikko Törmänen

Saako nykytanssikatsomossa rapistella karkkipussia tai rouskuttaa popcornia?

No ei mielellään! Nykytanssissa äänimaailmalla, musiikilla, joskus sanoilla, puheella tai laululla on tärkeä rooli. Samoin hiljaisuudella, joten on tärkeää antaa näillekin mahdollisuus.

Pitääkö olla ykköset päällä?

Ei tarvitse - tanssikatsomoon voi tulla ihan sellaisena kuin on.

Saako esitystä kommentoida?

Ilman muuta. Vuorovaikutus tanssijoiden ja yleisön välillä on myös tärkeää.

Hui, en halua tulla raahatuksi lavalle johonkin outoon interaktiivisen ilotteluun. Miten voin välttää sen?

Aina saa sanoa ei. Itsekään en varmasti lähtisi väkisellä lavalle, enkä pidä ajatuksesta yhtään. Ketään ei saa pakottaa.

Milloin taputetaan?

Taputtaa saa aina kun siltä tuntuu. Ei ole olemassa mitään tiettyjä kohtia, kuten sooloja tai vastaavia, joiden jälkeen kuuluisi taputtaa. Esityksen lopuksi saa sitten mielellään taputtaa ihan kunnolla.

Mistä tietää, milloin nykytanssissa tulee virheitä?

Nykytanssissa ei ole olemassa valmista "sanastoa" kuten vaikkapa klassisessa baletissa. Liikkeillä ei ole nimiä, eikä ole olemassa tapoja tanssia oikein tai väärin. Mutta eivät virheet sinällään ole kiinnostavia, eikä minun tehtäväni ole kontrolloida tai karsia niitä. Virheet ovat elämää. Suuremman luokan virheitä koreografiassa tulee silloin, jos se ei vaikuta katsojaan mitenkään, jos ei tunnu miltään. Hyvässä koreografiassa katsoja pysyy mukana ja dramaturgia toimii.

Voiko nykytanssi olla tarinallista?

Totta kai! Käsitys nykytanssista jonkinlaisena abstraktina ja absurdina angstailuna on jo vähän vanhanaikaista. Ei hyvän tarinan tarvitse olla syvällisesti filosofinen tai monimutkainen. Hyvä nykytanssiteos yhtä lailla sekä viihdyttää että herättää ajatuksia.


Mitä aiheita nykytanssi voi käsitellä?

Ihan mitä vain! Kaikkea sitä, mitä ihmisen oikeaan elämään liittyy. Arkipäiväisiä asioita, ihmissuhteita, hauskanpitoa - mutta myös elämän nurjempia puolia.

Onko nykytanssissa huumoria?

Ilman muuta. Itselleni huumori on ehdottoman tärkeä asia ja hauskanpito olennainen osa niin tekemisprosessia kuin lopputulostakin.

Teatterissa pieru toimii aina. Kuinka halvalla nykytanssi kosiskelee katsojaa?

No, kiroileminen ja kaatuileminen naurattavat ehkä hetken, mutta pellevitsit eivät välttämättä kanna pitemmälle. Huumori on vaikea laji. Jos pieru tai kaatuminen vievät oikeassa kohdassa tarinaa eteenpäin, niin mikä ettei.

Mistä tunnistaa hyvän tanssijan ja näkyykö hyvä tanssijuus päällepäin?

Hyvällä tanssijalla on koulutuksen tuoma taito käyttää kehoaan erilaisten asioiden ilmaisuun. Kun viesti välittyy, tanssija osaa hommansa.


Mistä erottaa improvisoivan nykytanssijan henkilöstä, joka muuten vaan toikkaroi kadulla huomiota herättäen?

Tanssi on taidetta, ei pelkästään fyysinen suoritus. Koripalloilija varmasti ponnistaa korkeammalle, mutta tanssijan hypyssä on tarpeen mukaan hienosävyisyyttä ja kontrollia ilmaisemaan niitä asioita, mitä kulloinkin on tarvis.

Mistä tunnistaa hyvän koreografin tai koreografian?

Ajattelen niin, että ne asiat, jotka koskettavat minua, koskettavat samalla tavoin muitkin ihmisiä. Näistä ideoista ja asioista pyrin koreografina oman ammattitaitoni ja koulutukseni avulla muokkaamaan kokonaisuuksia. Hyvällä koreografilla on sanottavaa ja joku kiinnostuksen kohde, josta syntyviä ideoita haluaa välittää eteenpäin. Hyvä koreografi on myös idearikas.

Onko paras tanssija se, joka osaa analysoida sanallisesti mahdollisimman monimutkaisesti ja monitulkintaisesti tekemisiään?

Hahaha! Nykytanssista löytyy ammattislangia siinä kuin muiltakin erityisaloilta. Kun puhuu omasta aiheestaan, saattaa eksyä erikoistermistöön ja kuulostaa hyvinkin epäselvältä ulkopuolisen korvissa. Ja toisekseen, ainakin itselleni fyysinen ilmaisu on luontevampaa ja asioiden sanallinen ilmaiseminen on välillä todella vaikeaa.

Miksi tanssia täytyy selittää?

Ei kai sitä tarvitsekaan. Hyvä tanssi koskettaa ja toimii, ja jokaisella ihmisellä on valmius arvioida ja arvostella nykytanssia. Jokainen osaa lukea toisten ihmisten liikkeitä ja eleitä ja pystyy tekemään niistä erilaisia päätelmiä. Ei tanssin kielessä ole mitään sen kummallisempaa.

Miten saataisiin enemmän katsojia nykytanssikatsomoon?

Kyllä se varmaan lähtee sieltä koulujen taidekasvatuksesta. Esimerkiksi Britanniassa yleisökasvatus kuuluu jo perusopetukseen, ja sen kautta jokaisella on ainakin jonkinlainen käsitys siitä, mitä nykytanssi on. Mutta voi aikuisenakin aloittaa: tämä nyt ensi-iltaan tuleva teos voisi olla loistava aloitus, vaikkei nykytanssista mitään entuudestaan tietäisikään.

Kuka voi tanssia nykytanssia?

Kuka vaan! Oulussakin on tarjolla nykytanssin opetusta kaikenikäisille.

Ilmoita asiavirheestä