Eläinkunnassa komeat koiraat ovat näkyvä ja yleinen piirre. Linnut koreilevat väreillään ja hirvieläimet sarvillaan. Mutta miksi? Syy tähän on tavallaan helppo löytää, sillä naaraat tunnetusti suosivat koreita tai suurisarvisia koiraita ja valitsevat niitä puolisoikseen. Tästä päästään kuitenkin vain uuteen kysymykseen: miksi naarat suosivat tällaista koristeellisuutta?
Loisten vuoksi, vastaa Jyväskylän yliopistossa tammikuun alussa väitellyt Janne Kilpimaa. Hän tutki koristeiden, yleisnimityksellä ornamenttien, merkitystä varpuslinnuilla immuunipuolustuksen kannalta.
Immuuniekologia on sangen uusi ala eläintieteessä. Se tutkii loisten ja tautien merkitystä isäntälajien ekologiassa ja evoluutiossa. Yksi mielenkiintoisimmista teorioista esittää, että ornamentitkin ovat voineet kehittyä nimenomaan ilmentämään loisten aiheuttamia eroja yksilöiden kunnossa.
"Yleensä ajatellaan, että ornamentit ovat kunnosta riippuvaisia ja että loiset vaikuttavat kuntoon", Kilpimaa kertoo teorian perusteista. "Hyväkuntoisella yksilöllä on hyvä immuunipuolustus ja siis varaa tuottaa isot ornamentit."
"Loiset ja isännät kehittyvät käsi kädessä. Isännät ja niiden immuunipuolustus sopeutuvat loisiin ja toisaalta loiset pyrkivät kehittymään niin, että ne pystyvät välttämään puolustuksen", Kilpimaa selittää. "Ja yleensä loiset ovat isäntiään lyhytikäisempinä hieman niskan päällä."
"Koska loiset muuttuvat, ei ole täydellistä perimää kaikkia tautityyppejä vastaan. Tämä säilyttää muuntelua yksilön laadussa", Kilpimaa sanoo. Tämä selittää myös sen, miksi naaraiden ylipäätään kannattaa olla valikoivia.
"Immuunipuolustuksesta ei kauheasti voi tinkiä", Kilpimaa kertoo. Siksi koreilu on rehellinen merkki vastakkaiselle sukupuolelle. Komealla sulholla täytyy olla kunto kohdallaan, ja sellaisen valitsemalla naaraan jälkeläiset voivat periä koiraiden vastustuskyvyn.
Värit ja kuviot muuttuvat nopeasti
"Yleinen immuunipuolustus on tautityypistä riippumatonta, mutta luonnossa on ilmeisesti yleisempää, että immuunipuolustus on hyvin tautispesifistä", Kilpimaa sanoo. Kilpimaan talitiaisella tekemien tutkimusten perusteella juuri spesifisessä immuunipuolustuksessa on paljon perinnöllistä muuntelua.
Immuunipuolustuksen heikkeneminen näkyy linnusta. Kilpimaan työssä selvisi, että kirjosiepon otsalaikun koko muuttuu jossain määrin terveydentilan tai aktiivisuuden mukaisesti. Kun immuunipuolustusta aktivoitiin, kirjosiepon otsalaikun koko pieneni.
"Mustarastaalla, jolla nokan keltaisuus on seksuaalisuusornamentti, tehtiin juuri vastaava koe, jossa immuunipuolustuksen aktivoimisen seurauksena nokan väri himmeni", Kilpimaa huomauttaa.
Talitiainen viestittää läpi vuoden
Joillain lintulajeilla, kuten talitiaisella, on ornamentteja myös lisääntymisajan ulkopuolella. Kilpimaa tutki dominanssin eli sosiaalisen aseman periytyvyyttä talitiaisella, jolla ornamentteja on kahdenlaisia: keltainen rinta ja sen poikki kulkeva leveä, musta rintavyö .
"Ikä- ja sukupuoliluokan sisällä rintavyön leveys ei kovinkaan hyvin kuvaa statusta, vaan pikemminkin aggressiivista motivaatiota", Kilpimaa kertoo. Luokkien välillä rintavyö kertoo kuitenkin nokkimisjärjestyksestä.
Kokeiden perusteella dominanssi on talitiaisella pitkälti ympäristön, erityisesti pesäpoikasajan kunnon määräämää, ilman periytyvää komponenttia.
Talitiaisen keltaisten rintahöyhenten kirkkaus selitti dominanssia jonkin verran nuorilla koirastalitiaisilla.
Keltaista väriä lintu ei kuitenkaan tuota itse, vaan saa sen ravinnon kautta. Tutkimuksessa syyt ja seuraukset jäivät tältä osin hieman epäselviksi. Kilpimaan mukaan ei pystytä sanomaan, onko keltaisuus aito signaali hyvästä statuksesta tai dominanssista, vaiko vain sivutuote siitä, että lintu saa paremman sosiaalisen asemansa ansionsa enemmän ravintoa.