Seuraavan YK:n pääsihteerin valinta näyttää jo selvältä. Maailman omanatuntona esiintyneen Kofi Annanin jälkeen YK:n johtoon astuu matalan profiilin ammattidiplomaatti.
Kansainvälisessä politiikassa on aika opetella uusi nimi. Etelä-Korean ulkoministeri Ban Ki Moon on ottamassa Kofi Annanin paikan YK:n pääsihteerinä, ellei loppuhetken yllätyksiä tapahdu. Hän on saavuttanut tärkeimmän eli turvallisuusneuvoston kaikkien pysyvien jäsenten hyväksynnän ja virallinen äänestys on tänään maanantaina.
Kuten pääsihteerivalinnat aina, myös tällä kertaa kyse on kompromissista. Eteläkorealaisen Banin nousun ensimmäinen edellytys oli, että hän tulee Aasiasta. Muualta tulleilla ehdokkailla ei nyt ollut mahdollisuuksia. Vaikka YK:ssa mitään virallisia mandaatteja ei ole, poliittinen todellisuus on toinen asia. On väkirikkaimman maanosan vuoro, ensimmäisen kerran sitten 1960-luvulla toimineen burmalaisen U Thantin jälkeen.
Kulissien takana YK:n pääsihteerikisaa käytiin pitkään, mutta ratkaisu syntyi aikaisemmin kuin osattiin odottaa. Valinta on pudotuspeli, jossa merkitystä on enemmän vastustuksella kuin kannatuksella. Turvallisuusneuvoston äänestyksessä tärkeintä on löytää nimi, jota mikään viidestä pysyvästä jäsenestä ei hylkää. Ban Ki Moonia ei suuri yleisö tunne lainkaan, mutta samoin on ollut muidenkin aloittavien pääsihteerien kohdalla. Riittää, että nimi on tuttu valitsijoille.
Hän saa eteensä tehtävän, joka on välttämätöntä hoitaa hyvin mutta jossa onnistumisen mahdollisuudet ovat jo alkuunsa kehnot.
Kofi Annan on kerännyt yleistä moraalista arvostusta. Hän on ollut maailman omatunto, joka on koettanut sitouttaa valtioita elintärkeiden kehitystavoitteiden taakse. Se on ollut Annanilta todella arvokasta työtä.
Mutta samalla hän on joutunut huomaamaan, että maailman muuttaminen on työläs urakka, ja jokseenkin yhtä työlästä on ollut muuttaa omaa organisaatiota.
Annanin yritys YK:n rakenteen ja toimintatapojen muuttamiseksi turvallisuusneuvoston koostumusta myöten oli hyvin kunnianhimoinen, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Tässä tilanteessa uuden pääsihteerin ensimmäinen tehtävä on väistämättä katsoa sisäänpäin.
Pääsihteerin aseman vahvuus on suoraan riippuvainen maailmanjärjestön omasta vahvuudesta. Siinä on ollut suuria ongelmia. Yksi niistä on ollut viimeaikainen selkeä luottamuspula Annanin ja YK:n suurimman rahoittajan Yhdysvaltain välillä.
Mitä mieltä sitten Yhdysvaltain nykyhallinnon politiikasta onkin, tosiasioiden tunnustaminen on edelleenkin välttämätön edellytys onnistumiselle. Ilman Washingtonin luottamusta pääsihteerin on vaikea toimia.
Banin lähtökohta on otollinen. Häntä on luonnehdittu vähäeleiseksi ammattidiplomaatiksi, ja juuri sellaista YK saattaa nyt tarvita. Organisaation uudistus on jälleen saatava raiteilleen, ja se lähtee liikkeelle sitkeällä kulissien takaisella työllä ehkä paremmin kuin julistuksilla.
Eivät YK:n pääsihteerit ennenkään ole maailmantähtiä olleet, kun heidät on virkaan valittu. Jos kykyä on, heistä voi sellaisia tulla. Kaikki on kiinni omista ominaisuuksista. Esimerkiksi Kurt Waldheimin ja Kofi Annanin välillä on valtava ero, jälkimmäisen hyväksi. Ban Ki Moonin on turha ainakaan pian tavoitella Annanin kaltaista roolia. Sen sijaan hän voi hyvin tavoitella maailmanjärjestön saamista taas raiteilleen. Sekin on näissä oloissa huomattava saavutus.