Eteläkorealaisen telakkafirman tulo Aker Yardsin suuromistajaksi ei anna aihetta juhlaliputukseen. Suomesta kauppa voi pahimmillaan viedä toimialan, jossa kuulumme maailman kärkeen.
Korealaisen STX-telakan tulo Aker Yardsin suuromistajaksi oli jättiuutinen erityisesti Norjassa. Näin siksi, että Aker on Norjan suurimpia yrityksiä, ja siksi, että osakekaappaus yllätti täysin yhtiön johdon ja pääosan sen omistajista. Nyt STX:llä on Akerin osakkeista lähes 40 prosenttia, mikä käytännössä antaa korealaisille määräysvallan hajanaisesti omistetussa yhtiössä. Norjassa on tavattu kiivaasti puolustaa talouden kruununjalokiviä "pahaa maailmaa" vastaan. Nyt se operointi myöhästyi pahasti.
Norjalaisyhtiön meno korealaisille ei ole Suomellekaan mitätön asia. Aker työllistää meillä suoraan nelisen tuhatta henkeä ja alihankkijoineen jopa kaksikymmentätuhatta. Suurten risteilijöiden rakentaminen on tuonut Suomeen myös merkittävät vientitulot. Ei ole liioiteltua sanoa, että Akerin uusi korealaisomistaja voi halutessaan horjuttaa Suomessa kokonaista toimialaa.
Toistaiseksi korealaisyrityksen johdosta ei kuultu mitään hälyttävää. Yhtiön hallituksen puheenjohtaja totesi, että strateginen omistusosuus antaa STX:lle mahdollisuuden päästä mukaan toimialan houkutteleville osa-alueille. Käytännössä on kysymys etenkin risteilijöistä. Vaikka Etelä-Korea on telakkateollisuuden ylivoimainen ykkönen, maan telakat eivät ole menestyneet suurten matkustaja-alusten markkinoilla. Kun vielä Kiina ahdistaa yhä pahemmin rahtilaivamarkkinoilla, korealaisyhtiölle lähtö yritysostoksille Eurooppaan oli epäilemättä viisas liike.
Se suuri kysymys kuuluu nyt, mitä STX tekee tästä eteenpäin. Onko se kiinnostunut jatkamaan loistoristeilijöiden ja muiden matkustaja-alusten rakentamista Suomessa vai lähteekö se siirtämään Euroopasta kotimaahansa myös työtä? Näkymä on Suomen telakkatyönväen kannalta siinä mielestä hankala, että laivanrakennus yhä varsin työvoimavaltainen toimiala ja -Etelä-Korea Länsi-Eurooppaan verrattuna edelleen edullisen työvoiman aluetta.
Korealaisyhtiöllä on kotikenttänsä tuntumassa kaiken lisäksi vielä halvemman työvoiman maita, joihin alihankintoja voi tarpeen mukaan ripotella. Se että STX:n johto ei tässä vaiheessa vilautellut mitään uhkakuvia, ei välttämättä kerro muusta kuin hienotunteisuudesta.
Oletettavastiristeilijätilaukset eivät ala valua Koreaan vuoden tai kahden päästä. Akerin kolmen suomalaistelakan valttina ovat erityisosaaminen ja valmis alihankintaverkosto. Vaikka risteilijän kansirakenteita osattaisiin hitsata myös Etelä-Koreassa, esimerkiksi monen kymmenen vuoden aikana syntynyttä suunnitteluosaamista ei siirretä tuhansien kilometrien taakse asiakirjamapeissa eikä sähköpostien liitteinä.
Joka tapauksessa Akerin suomalaisyksiköillä ja alihankkijoilla ovat nyt edessä näyttöjen ajat. Yksiköiden pitäisi pystyä vakuuttamaan uusi suuromistaja siitä, että laivoja kannattaa vastakin rakentaa täällä. Tähän huutoon vastaaminen ei varmasti ole yksinkertaista, sillä tiukka kilpailu puristaa alaa jo entuudestaan.
Työn turvaamiseksi nykyisestä koneistosta pitäisi kuitenkin saada vielä enemmän irti. Esimerkiksi nopeiden toimitusaikojen merkityksen arvioidaan kasvavan. Tilannetta hankaloittaa se, että suomalaistelakat kärsivät nyt työvoimapulasta. Vaikka julkinen valta ei itse osakekaupoille voi mitään, se voi esimerkiksi oikeanlaista työvoimakoulutusta ja työvoiman liikkuvuutta tukemalla auttaa toimialan säilymistä Suomessa.