Lauantaina illansuussa se sitten kuultiin: ensimmäinen osa 60-osaisesta ohjelmasarjasta, jonka aikana muslimien pyhä kirja Koraani luetaan kannesta kanteen Yle Radio 1:ssä.
Yleisradion päätös Koraanin läpiluennasta nostatti keskustelumyrskyn ennen kuin ensimmäistäkään suuraa oli kuultu. Asiasta totta kai kanneltiin oikeuskanslerille. Apulaisoikeuskansleri Risto Hiekkataipale katsoi vastauksessaan kanteluun, että ohjelma mahtuu Ylen julkisen palvelun tehtävään.
Perussuomalaisten kansanedustaja Maria Tolppanen sanoi Pohjalaisessa, ettei moinen kuulu Yleisradiolle. Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja Ilkka Kantola (sd) oli Demarissa jyrkästi eri mieltä. Myös Helsingin piispa Irja Askola puolusti Yleisradion hanketta.
Kolmikon mielipide-erot olivat jo sinänsä jännittäviä. Maallinen poliitikko Tolppanen osoittautui tiukkapipoisemmaksi kuin Kantola ja Askola, entinen ja nykyinen piispa.
Koraanin luennan on pelätty käännyttävän kaikki suomalaiset islamin uskoon, Yleisradion on nähty olevan Syyriassa ja Irakissa uskonsotaa käyvän Isisin asialla ja lukuideaa on epäilty jonkin puolueen tilaustyöksi.
Tuskinpa kaikki, tuskinpa edes monetkaan, suomalaiset kääntyvät yhden ohjelman mukana. Epäily Isisin asialla olevasta Ylestä on typeryyden huippu ja osoitus keskustelupalstojen tason korkeudesta. Epäily puolueen tilaustyöstä on sekin kaukaa haettu.
Itse olen ajatellut kuunnella ohjelmaa kriittisellä korvalla sen minkä ehdin. En aio kääntyä muslimiksi.
Sen sijaan odotan, että ohjelmasarja vastaisi mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Onko islam rauhan vai sodan uskonto, ei kumpaakaan vai molempia? Mitä Koraani sanoo naisen asemasta? Kieltääkö se Muhammedin kuvan julkaisemisen ja oikeuttaako se tappamaan kuvan julkaisijan?
Kansanedustaja Tolppasen väite ohjelman kuulumattomuudesta Ylen tehtäviin on sekä absurdi että poliittinen. Se on kieltämättä taitava täky eduskuntavaalien alla. Mutta jos tällaiset ohjelmat eivät sovi Yleisradiolle, mitkä sitten sopivat?
Yleisradio on kyllä rönsyillyt monessa asiassa julkisen palvelun tehtävän ulkopuolelle tai vähintään harmaalle alueelle, mutta tässä asiassa Yleä ei voi kuin kiittää sivistystehtävänsä rohkeasta hoitamisesta.
Ohjelman kieltäjille olisi noloa, jos Koraanista ei löytyisikään sellaista, mitä he väittävät sieltä löytyvän. He haluaisivat nähtävästi, ettemme tietäisi sitä. Näin olisi helpompi ylläpitää ennakkoluuloja.
Islamin kannalta olisi puolestaan noloa, että kirjasta löytyisi sellaista, minkä olemassaolon muslimit kiistävät. Jos kirjassa oikeasti oikeutetaan naisen alistaminen, Muhammedin kuvan julkaisijan tappaminen tai vastaavaa, sitä pahempi islamille.
Olipa uskonnollinen tai ei, uskonnot ja niiden historia ovat kiehtova aihe. Uskonto ja politiikka ovat kietoutuneet toisiinsa läpi maailmanhistorian.
Uskonnon nimissä on tehty ja tehdään kaikenlaista, ei läheskään aina hyvää. Yhdysvaltain presidentti George W. Bush puhui Irakin sodasta ristiretkenä, Venäjän presidentti Vladimir Putin on perustellut Krimin haltuunottoa myös uskonnolla.
Islamiin kohdistuu Suomessakin varmaan enemmän ennakkoluuloja kuin mihinkään toiseen uskontoon. Islamilla tuhotöitään perustelevat terroristit antavat kyllä aihetta näille ennakkoluuloille vähintäänkin riittävästi.
Ohjelmasarja antaa kuuntelijalle tilaisuuden tehdä vertailuja Koraanin ja sillä tekojaan perustelevien välillä. Tällaista vertailua olisi sivumennen sanoen tervettä tehdä myös muista uskonnoista.
Uskottavuutta ohjelmalle antaa, että sitä taustoittavaan keskusteluun osallistuu Suomen johtava islam-tuntija, oululaislähtöinen professori Jaakko Hämeen-Anttila. Radiossa lisäksi luetaan hänen tekemäänsä Koraanin käännöstä, joten vaikka käännös on aina tulkinta, siihen voi luottaa.
Luulo ei ole tiedon väärtti, ennakkoluulo vielä vähemmän. Ei suomalainen yhteiskunta, jossa on uskonnonvapaus, tästä sorru ja muslimiksi muutu. Samanlaista analyyttistä julkista keskustelua pitäisi käydä kaikkien muidenkin uskontojen pyhistä kirjoista.