Barcelonassa päättyi perjantaina YK:n ilmastoneuvotteluiden viimeinen virkamieskierros ennen Kööpenhaminaa joulukuussa. Mitään valmista ei vielä tullut, mutta ei kaikkea menetettykään. Ilmeet olivat kiristymässä.
On aivan varmaa, että teknisesti valmista uutta ilmastosopimusta Kööpenhaminasta ei ehditä saada. Yksityiskohtia jää paljon hiottavaksi jälkikäteen. Mutta oleellisin kysymys on, pystytäänkö joulukuussa päättämään juridisesti sitovasta uudesta sopimuksesta - jollainen Kioton pöytäkirja oli - vai jääkö kaikki jonkinlaisen poliittisen julistuksen varaan.
Jälkimmäisen vaihtoehdon todennäköisyys on koko ajan kasvussa, vaikka se tosiasiallisesti tietäisi Kööpenhaminaan ladattujen suurten odotusten pettämistä. Silloin neuvotteluita uudesta sopimuksesta olisi pakko jatkaa ensi vuoden puolella. Mahdollisesti uusi takaraja siirtyisi jopa 2010 joulukuuhun ja silloin Meksikossa pidettävään seuraavaan ilmastosopimuksen osapuolikokoukseen asti.
Paineet juuri nyt ovat erittäin kovat ja kehitysmaiden ja teollisuusmaiden välille on syntymässä syvä kuilu. Kehitysmaat vaativat hyvin äänekkäästi selkeitä lupauksia ja sitoumuksia. Teollisuusmaita jarruttaa ennen muuta se, että Yhdysvaltain uusia ilmastolakeja ei vielä ole kongressissa hyväksytty eikä sen vuoksi ole takeita, päätyvätkö presidentti Barack Obaman puheet myös todellisiksi teoiksi.
Näin ollen pohjimmiltaan kaikki on vielä auki. Ratkaisevaa on, mitä paikan päällä Kööpenhaminassa tapahtuu. Kyse on lopulta poliittisesta tahdosta. Vaikka periaatteessa viime vaiheen neuvottelijat ovat ympäristöministereitä, paikalle odotetaan vähintään kymmeniä valtioiden ja hallitusten päämiehiä. Heillä ei ole varaa antaa vaikutelmaa epäonnistumisesta kokouksessa, jota kohtaan on ladattu aivan poikkeuksellinen määrä odotuksia.
Puhe mahdollisesta viivytyksestä on sekin osaltaan neuvottelutaktiikkaa. Kukaan ei ole odottanutkaan, että Kööpenhaminan loppusuorasta tulisi helppoa.
Vaarana tässä kuitenkin on, että tunnelmat oikeasti tulehtuvat niin pahasti, että kaikille kelpaavaa kompromissia ei kyetä löytämään. Lyhyt jatkoaika Kööpenhaminasta eteenpäin ei välttämättä ole ongelma, jos silloin näköpiirissä oikeasti on sopimuksen syntyminen. Mutta pelkona on myös, että koko rakennelma alkaa levitä käsiin.
Joulukuun päivät Kööpenhaminassa jäävät varmasti historiaan. Hyvässä vai pahassa, se jää ratkaistavaksi vasta paikan päällä.
paakirjoitus@kaleva.fi