EU:n ulkopuolelle perustettavasta kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden käännytysleiristä pitää voida keskustella. Hanketta on kuitenkin tarkasteltava viileän realistisesti uhkat ja mahdollisuudet tunnustaen.
Heinäkuussa alkavan Itävallan EU-puheenjohtajakauden todennäköinen pääpuheenaihe on noussut eurooppalaiseen keskusteluun jo nyt.
Itävalta on yhdessä Tanskan kanssa ryhtynyt tunnustelemaan EU:n ulkopuolelle perustettavaa käännytysleiriä, jonne jäsenmaat voisivat halutessaan palauttaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita maahanmuuttajia.
Ajatus pakolaisten koontileiristä EU-maiden ulkopuolella ei ole uusi. Vastaava pakolaisleiri on olemassa muun muassa Turkin alueella. Käytännössä Turkki veloittaa ylläpidosta EU:ta.
Vaikuttaa siltä, että Itävalta ja Tanska ovat saaneet hankkeeseen ainakin jollakin tasolla mukaan myös Saksan ja Hollannin, joten tuleva puheenjohtajamaa pyrkii runnaamaan leirisuunnitelmaa läpi EU:ssa.
On totta, että miljoonat siirtolaiset painavat raskaasti EU-maiden sosiaaliturvarakennetta. EU:n perusarvoista vapaa liikkuvuus on kyseenalaistettu monessa maassa, ja se on vaikuttanut sisämarkkinoihin.
Esitetty käännytysleiri on yksi ratkaisu Eurooppaa koetelleeseen pakolaistulvaan, mutta sen kanssa on syytä edetä harkiten. Pysyvä patenttiratkaisu se ei ole.
Leiriajatusta ajanut Itävallan liittokansleri Sebastian Kurz on ennättänyt jopa esittää, että pakolaiset koottaisiin joko Egyptiin, Georgiaan, Kreikan saarille tai Balkanille. Aivan niin pitkälle ei kannata vielä pötkiä. Osa näistä maista on aivan liian turvattomia ja alttiita pakolaisten sortotoimille.
Toisin kuin Itävallan hallinnossa tunnutaan ajattelevan leirityshanke ei ole suorasukainen joko–tai-ratkaisu. Sitä kannattaa arvioida viileästi ja monipuolisesti – myös mahdolliselle leirille joutuvien ihmisten kannalta.
Avoimia kysymyksiä on paljon. Leiristä ei saa muodostua pakolaisten valtiota, jossa asutaan koko ihmiselämä. Valvonta on ratkaistava siten, ettei alueelle synny rankaisu- ja hyväksikäyttökoneistoa. Tehtäisiinkö leirillä palkkatyötä? Mitkä yhtiöt saisivat työvoiman ja tehdyt tuotteet käyttönsä? Miten palkkatasosta sovitaan?
Pitää muistaa, että EU:lla ei arvoyhteisönä ole varaa lipsua ihmisoikeuskysymyksissä tuumaakaan. Euroopan historia keskitysleireineen kannattaa ottaa puheenvuoroissa huomioon. EU:lla ei ole varaa oppimestarointiin.
Vakavasti otettava avoin keskustelu on paikallaan käydä järkevissä puitteissa. On nimittäin mahdollista, että pelkästä julkisuudesta voi olla hyötyä tavoitteiden saavuttamisessa.
Maahanmuuton asiantuntijat ovat arvelleet, että yksistään käännytysleirien nostaminen keskusteluun saattaa riittää vaimentamaan sellaisten ei-hengenvaarassa kotimaassaan olevien lähtöhaluja, jotka tietävät saavansa kielteisen turvapaikkapäätöksen.
Toivottavasti ehdotus leiristä hiljentää asiakasvirtoja miljardien eurojen suuruiselta rikolliselta kuljetusliiketoiminnalta, joka hyötyy pakolaisten hädästä.