Asuntoministeri Jan Vapaavuoren (kok.) mielestä suurimpien kaupunkikeskusten tulisi muodosta suuria kuntakokonaisuuksia, jos asiaa katsotaan kaavoituksen, asumisrakenteen ja liikennejärjestelmien kannalta. Helsingin tulisi lyöttäytyä yhteen naapuriensa kanssa, ja sama pätee muihinkin suuriin maakuntakeskuksiin, kuten Ouluun.
Ministeri kuitenkin huomauttaa, että asia ei ole yhtä yksiselitteinen, kun tarkastellaan muita osa-alueita, esimerkiksi palvelujen tuotantoa. Kuntien rakennetta uudistavassa Paras-hankkeessa täytyy ottaa kaikki osa-alueet huomioon.
"Olemme harhautuneet puhumaan liikaa heikosti pärjäävien syrjäisten kuntien liitoksista. Suurimpia kansantaloudellisia hyötyjä olisi saatavissa liittämällä yhteen sellaisia kasvukeskusten kuntia, jotka pärjäisivät kyllä yksinkin. Kuntia kannattaisi liittää siksi, että ne pärjäävät vielä paremmin yhdessä", Vapaavuori sanoo.
Asuntoministeri vieraili torstaina Oulussa tutustumassa alueen asuntopolitiikkaan. Ministeriössä huomattiin, että hallitusohjelmaan kirjatut asiat olivat hyvin pääkaupunkiseutukeskeisiä, ja maakuntamatkat ovat tarpeen.
"Kysyin virkamiehiltäni, että minne kannattaa mennä. Missä asuntopolitiikka hoidettu hyvin? He vastasivat puolen sekunnin miettimisellä: Oulu. Tontti- ja kaavoituspolitiikan lisäksi Oulussa on erinomainen rakennusvalvonta", Vapaavuori perustelee.
Kannattaisi kaavoittaa varastoon
Vapaavuori sanoo, että Oulun tonttipolitiikka, jossa kaupunki ostaa maat itselleen ja kaavoittaa sen jälkeen, ei ole sen huonompi kuin mikään muukaan.
"Lainsäädännön sallimia maankäyttötapoja on erilaisia. Oulussa se on tuottanut hyviä tuloksia, mutta esimerkiksi Espoo on toteuttanut vastaavaa hyvin vähän. Siellä kaavoitus toimii silti hyvin ja taloja rakennetaan", Vapaavuori toteaa.
Hallituksen tavoitteena on selkiyttää kaavoitusta ja vähentää liiallisia kaavavalituksia, jotka saattavat hidastaa paljonkin suuria rakennushankkeita. Kun samalla pitää turvata kansalaisten mielipideoikeus, haaste on ministerin mukaan valtava.
"Kieltäisin kiusantekovalitukset, jos pystyttäisiin määrittelemään mikä on sellainen. Isoin ongelma on järjestelmän monimutkaisuus: samasta kaavasta voidaan tehdä kymmeniä päätöksiä, joista jokaisesta voi valittaa erikseen", Vapaavuori pohtii.
Kuitenkin yli 90 prosenttia kaavoista on sellaisia, joista ei valiteta lainkaan. Vuosaaren sataman kymmenistä päätöksistä on valitettu erikseen, mikä yhteenlaskettuna on viivästyttänyt hanketta vuosilla.
"Pitäisi pyrkiä kokoamaan erilaisia lupia sillä tavalla, että niistä valitettaisiin yhteisesti tai vaikka jos valitettaisiin erikseenkin, niin ajallinen viivästys ei olisi niin pitkä", Vapaavuori ehdottaa.
Hän kehottaa myös kuntia kaavoittamaan enemmän alueita ikään kuin varastoon. Suurin osa kunnista elää kädestä suuhun. Jos on kaavoitettu etukäteen useita alueita, ei olla riippuvaisia siitä, että yksi alue viivästyy valitusten takia. Sille ei ole Vapaavuoren mukaan mitään muita esteitä kuin kaupunkien ja kuntien omat asenteet.
Asuntomarkkinat ylikuumenevat
Vapaavuori näkee asuntomarkkinoilla selviä ylikuumenemisen merkkejä, koska hinnat ovat nousseet rakentamisen jokaisella osalla. Yhteiskunta voi vaikuttaa eniten tonttien hintoihin, jotka ovat myös nousseet huimasti.
"Kunnilla on kaavoitusmonopoli ja vahva rooli maan hinnan muodostuksessa. On pohdittava, millaisia tukitoimia valtiolta voitaisiin vaatia, että tonttipolitiikka olisi tehokkaampaa", hän sanoo.
