Varsinkin humanisteilla on tapana sanoa, että koolla ei ole suurtakaan merkitystä toimivassa parisuhteessa. Valitettavasti se ei näytä pitävän paikkaansa. Tuoreen väitöskirjan mukaan mitä suuremmat tulot pariskunnalla on, sitä vähemmän heillä on aikaa toisilleen. Pienituloiset sen sijaan kiehnäävät yhdessä jopa arki-iltaisin.
Herää kysymys, mistä tämä voi johtua. Selvimmät syyt liittyvät tietysti itse tuloihin, siis rahaan. Jos oletetaan, että kaksi pariskuntaa tienaa tuntipalkkana täsmälleen saman verran, totta kai se pariskunta, joka tienaa enemmän, tekee pitempiä työpäiviä. Yleensä ylityöaika on poissa perheeltä.
Tilanne ei parane siitäkään, kun tili on saatu. Mitä enemmän rahaa on, sitä kauemmin aikaa sen laskemiseen ja muuhun hoitamiseen kuluu. Jälleen perhe-elämän kustannuksella. Tästä syystä esimerkiksi Roope Ankka on edelleen vanhapoika. Rahojen laskemiselta ei jää aikaa naimisiin.
Eikä tämäkään vielä riitä. Suurituloisella tuhrautuu aikaa ostoksilla, kapakoissa ja muussa tuhlauksessa enemmän kuin köyhällä, joka kipaisee hakemassa maksalaatikkonsa lähikaupasta viidessä minuutissa. Rikkaan laatuaika kotona vähenee entisestään.
Tällaisten itsestäänselvyyksien lisäksi tutkimustuloksen selitykseksi on saatu vihjeitä viimeaikaisista kohu-uutisista. Siitähän nimittäin ei päästä mihinkään, että suuret tulot lisäävät varsinkin mieshenkilöiden vetovoimaa. Onpa mies millainen turjake tahansa, jos hänellä on miljoona euroa tilillä, niin kyllä pörrää salarakasta ympärillä niin että rumimpia saa kepillä sohia kauemmaksi. Totta kai normaali parisuhde eli perhe-elämä tällaisesta kärsii - miljonääri ei yksinkertaisesti repeä joka suuntaan, sillä aikaa ei voi ostaa rahallakaan.
Pitäisikö mahdollisesti tälle eriarvoisuudelle tehdä jotakin? Totta kai pitäisi, sillä eihän ole oikein, että jotkut ovat köyhiä mutta onnellisia, toiset rikkaita ja onnettomia.
Ratkaisumalleja on periaatteessa kaksi: joko tehdään köyhistäkin onnettomia tai rikkaistakin onnellisia. Köyhistä saadaan onnettomia tämän teorian mukaan parhaiten tekemällä heistä rikkaita, eli maksamalla lisää liksaa. Se on kuitenkin kallista puuhaa, ja mm. tuponeuvottelut osoittavat, etteivät työnantajat ole siihen halukkaita. Se on itse asiassa heiltä jalo teko, koska kun tulot pysyvät pieninä, työntekijöillä on enemmän aikaa perheelleen. Tämä tosiasia kannattaisi muuten ottaa nykyistä näkyvämmäksi osaksi tuloneuvotteluja, siis tupoon yhdistettäisiin pepo eli perhepolitiikka. Valinnan varana olisi esimerkiksi 15 sentin korotus tuntipalkkaan tai varttitunti lisäaikaa perheen kanssa.
Hallitus kuitenkin näyttää valinneen toisen tien, rikkaiden rankaisemisen jälleen kerran. Se tapahtuu sillä tavalla, että varallisuusvero poistetaan kokonaan parin vuoden päästä. Silloin rikkaat rikastuvat entisestään ja heillä jää entistä vähemmän aikaa perheilleen. Saa nähdä, hyväksyvätkö he veronpoiston mukisematta, vai ryhtyvätkö kenties lakkoon perhesyistä.