Kun ihmiset hikoilevat ja hakeutuvat mielellään veden ääreen helteellä, samaa maata ovat myös karhut. Kuusamon suurpetokeskuksessa Kerolla on seesteinen tunnelma.
Karhut köllivät varjoisissa kopeissaan tai hakeutuvat puun juureen. Todennäköisesti niiden tekisi mieli kellahtaa palmun katveeseen ja siepata drinkkilasi tassuun. Aivan moiseen ei ole mahdollisuutta, mutta uima-allas niille sentään on.
"Uima-altaissa ne käyvät mielellään monta kertaa päivässä", otsojen ottoisä Sulo Karjalainen sanoo.
Karhut hikoilevat läähättämällä
Helteellä karhut hikoilevat Karjalaisen mukaan koirien tapaan suun kautta läähättämällä. Tämänhetkinen hellejakso saattaa tuntua karhuista erityisen tukalalta. "Kaikilla petoeläimillä on karvanvaihto meneillään ja sen takia niillä on nyt huono suoja lämpöä vastaan. Mikä pitää kylmän poissa, pitää myös lämpöisen", Karjalainen kertoo.
Helteestä johtuen karhut juovat paljon. Suurpetokeskuksessa on käytössä automaattijuomakupit, jotka täyttyvät sitä mukaa, kun karhut vain jaksavat juoda. Silti ne hörppivät vettä myös uima-altaasta.
Ukkonen ajaa karhut piilopaikkaan
Karhut eivät ole sokerista joten pieni vesisade ei niitä hetkauta, mutta ukkosta vastaan ne eivät ala kilpaa karjua.
"Jos oikein lähellä lyö tulta ja paukkuu, niin piilopaikkaan ne hakeutuvat äkkiä", Karjalainen tuumaa.
Hyttyskesä tuntuu olevan varsin vilkas ja ihmiset ovat joutuneet hankkimaan kovasti erilaisia hyönteismyrkkyjä. Karhut eivät sen sijaan "ohvia" kaipaa, olivatpa etelästä tai pohjoisesta. Ainut paikka, josta verenimijä voi karhua rokottaa on kuono.
"Ei se hyttysistä juuri tiedä, mutta jos sen kuonoon sattuu jokunen istahtamaan, niin se huitaisee sitä käpälällä. Ampiaispesääkin se menee pemottamaan niin, että ensin suojaa kuonoa toisella käpälällä ja hajottaa sitten toisella", Karjalainen kertoo.
Suurpetokeskus on orpojen karhujen koti
Suurpetokeskus syntyi aikanaan, kun Karjalainen työskenteli riistantutkimuksen parissa suurpetotutkijana. Orpoja tai huonossa kunnossa olleita karhuja tuotiin Karjalaisen huomaan. Karhuja tutkittiin tapauskohtaisesti ja osa pystyttiin päästämään takaisin luontoonkin. Karhuja tutkitaan edelleen.
Tällä hetkellä Karjalaisella on kolme tarhassa syntynyttä kontiota ja kolme sinne tuotua. Yksi karhu tuotiin, kun se oli jäänyt Simpeleellä auton alle ja saanut kallonmurtuman.
Kaksi karhuista ohjautui Karjalaiselle, kun ne olivat jääneet orvoiksi. Pentukarhut käyskentelivät vapaina talon pihapiirissä ja jopa sisätiloissa. Karjalainen ulkoiluttaa karhujaan yhä lähimetsissä, joissa karhut muun muassa marjastavat.
Suurpetokeskuksesta löytyy myös poroja. "Monikaan matkailijoista ei ole nähnyt poroa, joten lähinnä sen takia", Karjalainen sanoo.
"Ja onhan poro kiima-aikaan hyvinkin vaarallinen eläin", oppaana toimiva Heimo Karjalainen huikkaa.