Päivä paistaa suloisen lämpimästi Markkuun rantaan. Hiihtäjiä sivakoi Oulujoen pohjoispuolta, osa yläjuoksun suuntaan, osa jo takaisin kaupungin suuntaan. Rannalla asuntovaunun kupeessa hiihtäjille hymyilee tuttu pariskunta. Seppo ja Hannele Kontio ovat pitäneet kioskia ladun varressa hiihtäjien iloksi jo 22 vuotta.
Parhaimpina viikonloppuina Kontion kioskille pysähtyy satoja hiihtäjiä.
"Erinomainen paikka mennen tullen ja palatessa", kehuu kotipihalta, Värtön rantaa vastapäätä kioskille sivakoinut Reino Ontero lämmintä kaakaota siemaillessaan.
Kontion kioskista saa pientä korvausta vastaan itse leivottua pullaa ja kahvia, mehua ja makkaraa, jonka voi itse paistaa rantatörmän makkarapaikalla.
"Tämä on sellaista lepsakkaa viikonlopun harrastuspuuhaa", Seppo Kontio tuumaa vaatimattomasti. Arkisin Kontion pariskunta on tahoillaan töissä, joten kioskia pidetään auki vain viikonloppuisin.
Kun Hannele hoitaa myyntipuolta vaunun ovella, Seppo puhua pulputtaa kioskille tulleille tutuille jokirannan asukkaille ja muille hiihtäjille. Siinä sivussa Oulun legendaarisen Heinäpään Seurahuoneen entiseltä omistajalta hoituu myös taukopaikan tulihommat sekä vedenhaku talolta, kun päällikkö hoksauttaa asiasta.
Jotta hiihtäjällä olisi hyvä hiihdellä, Seppo Kontio on omatoimisesti vetänyt kelkalla ladun Erkkolan sillalta Sankivaaran kohdalle, mistä pääseekin halutessa peltoa pitkin maalla kulkevalle ladulle. Mittaa joen pohjoispuolelle vedetyllä ladulla on reilut 9 kilometriä, jos lähtöpaikka on Koivurannan kahvilan ranta Värtössä ja toinen pää Sankivaaran kohdalla.
Kontio kunnostaa latua joka perjantai niin kauan kuin hiihtokelejä riittää.
"Oulun kaupungilla oli sellainen selitys, että Oulujoen jäätilanne on heikko, eikä latua vedetä", Kontio kertoo, mitä on kuullut.
Oulun kaupungin liikuntavirasto on tehnyt periaatepäätöksen, ettei se tälle talvelle aja latuja Oulujoen jäälle. Liikuntaviraston isännöitsijän Jarmo Savukosken mukaan liikuntavirasto ei voi taata, että jään paksuus olisi tasalaatuinen ja liikkuminen jäällä turvallista.
"Esimerkiksi Saarelan kohdalla on sulapaikkoja myös Madekoskella. Joella voi tietenkin hiihdellä omalla vastuulla", Savukoski sanoo.
Pekka Kauppila tankkaa Kontion kioskilla omenapiirakkaa ja kahvia.
"Harmi, ettei kaupunki ole vetänyt hiihtäjille luistelubaanaa. Olisi luullut, että koulujen hiihtolomaviikoksi joen jäälle olisi vedetty kunnon ladut", Kiekon majalla kääntymässä käynyt Kauppila harmittelee.
Varikolle pysähtyvä Hannu Tuhkala penää Seppo Kontiolta voitelupalvelua.
"Sillä on aina hiki ja väärät voiteet suksissa", Kontio hihkaisee tuttavallisesti takaisin Tuhkalalle, joka odottelee jälkijunassa hiihtävää Arja-vaimoa.
Oulujoki on tuttu Onnelantiellä Kastellissa asuvalle Tuhkalan pariskunnalle. "Hiihtäminen jäällä ei pelota. Joka vuosi on samat sulapaikat", Hannu Tuhkala kertoo.
Seppo Kontion isän serkun Sakari Kontion pitämän tilaston mukaan vuonna 1947 jäät Oulujoesta lähtivät 8. toukokuuta. Seppo Kontio on jatkanut tilastointia viimeiset parikymmentä vuotta. Viime vuonna jäät lähtivät joesta jo 14. maaliskuuta. Talvi oli muutenkin erikoinen: joki jäätyi ja suli viisi kertaa talven aikana, kerrotaan Kontioiden asuntovaunun oveen kiinnitetyssä Oulujoen jäänlähtötilastossa.
"Tälle talvelle hiihtokelejä voi hyvinkin olla huhtikuun puolelle saakka", Kontio arvio hymy huulillaan.
Kontion kioski on avoinna viikonloppuisin aamu yhdeksän ja kymmenen väliltä auringon laskuun kello 18:aan saakka niin kauan kuin hiihtokelejä Oulujoen jäällä riittää.