Helsinki Helsinkiläiseltä ratsutallilta kuuluu tyytyväistä hörinää. Hevosia valmistellaan iltapäivän esteratsastustuntia varten rauhallisin ottein. Näky on kuin miltä tahansa suomalaiselta ratsutallilta, kunnes vierailija sattuu avaamaan viereisen oven. Sen takaa löytyy myös metallisia hevosvoimia, jotka odottavat tien päälle lähtöä. "Poliisi" -sininen tarra hohtaa valkoisen auton kyljessä. Tämä talli kuuluu ratsupoliisille, Helsingin poliisin vanhimmalle yksikölle.
Näiden seinien sisässä poliisista paljastuu se pehmeämpi puoli. Vaikka hevosten ruokinta ja eläinten hyvinvoinnista huolen pitäminen on ulkoistettu yksityiselle yrittäjälle ja poliisien vastuulla on lähinnä ratsastaminen siihen liittyvine huoltotöineen, käy moni tutun työkaverinsa tykönä vapaa-aikanakin. Se, miten hevosille puhutaan, kertoo paljon poliisista.
"Joku saattaa jutella hevoselle enemmän kuin omalle vaimolleen", yli 30 vuotta ratsupoliisina työskennellyt vanhempi konstaapeli Jukka Aarninsalo nauraa.
Helsingin ratsupoliisin tallissa asuu kahdeksan hevosta. Eläinten koko ja ulkonäkö vaihtelevat suuresti, tärkeintä on työntekoon sopiva luonne.
"Hevosen täytyy olla ennen kaikkea rauhallinen. Se ei saa olla liian arka, vaan sen täytyy uskaltaa liikkua keskustassa liikenteen seassa. Hevonen ei saa myöskään olla ihmisille vihainen", Aarninsalo listaa.
Jokainen näistä hevosista on persoonallinen. Niiden oikut täytyy tuntea mahdollisimman tarkkaan etenkin haastavimmissa poliisitehtävissä, joten kullakin ratsupoliiseista on omat nimikkohevosensa. 2,5 vuotta ratsupoliisina toimineen Niina Pullin nimikkohevonen on 13-vuotias ruuna Celta Challenger, eli "Seppo". Pullin mukaan se saattaa kokeilla ratsastajan hereillä oloa ja yrittää laiskotella, jos sitä ei pidä kurissa.
"Sepolle täytyy tehdä selväksi, milloin pitää käyttäytyä hyvin. Silloin se myös tottelee", aiemmassa ammatissaan kilpahevosten hoitajana toiminut Pulli selittää. Hänen mukaansa hevonen on poliisin työkaverina mielenkiintoinen. Sitä täytyy lukea koko ajan muistaen, että alla on eläin. Periaatteessa se voi käyttäytyä miten tahansa, joten ennakointi on tärkeää. Esimerkiksi äänille herkän hevosen huomio pyritään kiinnittämään meluisassa paikassa ratsastajaan antamalla sille jokin tehtävä, joka vie eläimen ajatukset pois pelottavasta asiasta.
"On myöhästä reagoida sitten, kun hevonen on jo reagoinut. Aina täytyy olla askeleen edellä."
Ratsupoliisien ratsut koulutetaan tehtäviinsä huolellisesti ja ammattitaitoa koulitaan koko ajan. Este- ja kouluratsastusharjoitusten lisäksi eläinten kanssa treenataan tottelevaisuutta erikoisissa tilanteissa, joihin hevoset voivat joutua. Eläimiä totutetaan esimerkiksi siihen, että kaupungin kaduilla saattaa vastaan lennähtää vaikkapa sanomalehti, tai vieressä soida torvi. Onpa hevosta jopa heitetty kaljapullollakin.
Yleensä ratsupoliisien työkaverit ovat saaneet olla rauhassa. Ihmiset suhtautuvat hevosiin kunnioittavasti ja niiden avulla tietyt tilanteet saadaan hoidettua helpommin. Esimerkiksi tappelutilanne saattaa keskeytyä, kun riitapukarit päättävät taputtaa paikalle saapuneen poliisin hevosta.
"Hevosilla on jotenkin pehmentävä vaikutus", Aarninsalo hymähtää.
Enenevässä määrin ratsupoliisi saa valituksia hevosten jätöksistä. Ihmiset tivaavat, miksei poliisi kerää hevosten läjiä kaduilta pois, kun kerran koiranomistajienkin täytyy siivota oman eläimensä jätteet. Se on käytännön syistä mahdotonta, Aarninsalo vastaa.
Hevosen etuna on sen suuri koko. Ratsun selästä näkee kauas, ja ratsupoliisi näkyy kauas. Heidät on helppo havaita suurtenkin ihmismassojen keskeltä. Ratsupoliisit ovat osoittautuneet tehokkaimmiksi juuri suurten joukkojen hallintatilanteissa, kuten urheilutapahtumissa ja konserteissa.
Kesällä ratsupoliisit tekivät omasta aloitteestaan pidennettyjä työvuoroja viikonloppuöisin. Sitä kiiteltiin, sillä se rauhoitti terassien edustan tappeluita ja taksijonokahakoita, Aarninsalo sanoo. Ratsupoliisi kehittää toimintaansa tähän tapaan jatkuvasti ajan haasteita vastaamaan.
"Meille riittää töitä. Suomessa on ratsupoliisille selvä tarve."