Vanhuus on pöljää aikaa", toteaa Konsta Pylkkänen Vihannin vanhainkodin ruokasalissa juuri ennen iltapäiväkahveja.
Mies Konstan pöksyissä on näyttelijä Vesa Kaikkonen Kajaanin kaupunginteatterista, joka on samalla Oulun läänin alueteatteri.
Vanhusten paljon nähneet silmät seuraavat rauhallisina, kun Konstan Pylkkerö käpsehtii ruokasalin edustalla ruudullisessa sarkatakissa ja risaisissa housuissa, joita ei poikamiehenä osaa itse korjata. Katastelee ja jutustelee.
Teatteri on erittäin harvinaista herkkua palvelukeskuksissa ja vanhainkodeissa. Juuri sinne Oulun läänin alueteatteri tahtoo sitä nyt viedä, vanhusten ja vammaisten luo. Toinen tärkeä suuntautumiskohde ovat lapset ja nuoret.
"Kun alueteatteri mietti kohderyhmiä, ajateltiin, että voisimme mennä vanhusten luo, jotka eivät itse pääse teatteriin. Tämä on Suomessa harvinaista, tietyllä tavalla uraauurtavaa työtä", kertoo Vesa Kaikkonen.
Huovisen vilosohviaa
Kaikkonen esiintyy Konsta Pylkkäsenä yli 40 kertaa helmi-maaliskuun aikana.
Kemin kaupunginteatteri on tehnyt hyväntekeväisyysvierailuja Länsi-Pohjan keskussairaalaan ja vanhainkoteihin H.C. Andersenin klassikkosadulla Satakieli. Tiistaina Satakieli nähtiin OYS:n lasten ja nuorten poliklinikalla.
Kirjailija Veikko Huovinen palasi korpifilosofi Konsta Pylkkäseen pari vuotta sitten ja pani vanhan ajattelijansa etsimään kortteeria, johon voisi rauhoittua maailman suhdanteilta ja melskeeltä.
Kansaneläkepaperit kourassa Konsta pohtii havukka-aholaisella syvällisyydellä maailman muuttumista, vanhenemista ja luopumista. Hieno teksti hiljentää vanhainkodin asukit:
"Joka ukko meistä vanhenee, se on vuorenvarmaa. Kyllä sitä vaan aidastuu, kasettuu, käpristyy pesäänsä jos sellaisen löytää. Viimein nyykähtää sijalleen, niin että kanttuvei", tuumii Kainuun salomaiden kulkija.
"Se on sitä Veikko Huovisen vilosohviaa - kaikki totta!" toteaa 85-vuotias Eeva Lumiaho yleisön joukosta.
Huovisen piiputteleva äijä puhuu vanhuksille juuri niistä asioista, joissa ajatukset askartelevat: menneistä hyvistä ajoista ja ikääntymisen tekemistä tepposista. Kajaanin teatterin kulttuurinen kädenojennus ei ole mikään löysä ja hienosteleva ele vaan napakka puristus.
Selmalle kahvipaketti
"Tämän ikäisille, pääasiassa 1920-30-luvuilla syntyneille, Huovisen käsittelemät asiat ovat kamalan tuttuja: hevoset, mökit, pistoaidat ja rukiinoljilla täytetyt patjat. Mielikuvat palauttavat heidät lapsuuteen ja nuoruuteen. Nämä ovat juuri niitä yli 70-vuotiaan nostalgisia kokemuksia", näyttelijä Vesa Kaikkonen pohtii.
Kaikkonen esiintyy katsojilleen tasavertaisena kumppanina. Hän valitsee yleisön joukosta erään naisihmisen Hemppa Kumpulaisen vaimon Selman rooliin ja ojentaa hänelle kahvipaketin.
Selmaksi joutunutta 84-vuotiasta Tyyne Lambergia hymyilyttää. Hän koettaa työntää kahvipaketin takaisin.
"Yhtenä päivänä vain huomaa, ettei jalka nouse rivakasti, ettei hengitys oikein kulje ja ettei kirjoituksesta saa selvää. Siihen kun vielä maha rupeaa rylkkyämään ja sydän alkaa vongertamaan kuin matikka repussa..."
"Huovisen kieltä on mukava kuunnella, myö kun ei osata kuin tätä oululaista", kehuu 80-vuotias Linnea Törmäkangas.
Huovisen kieli ja kielikuvat ovat hienoja. Huoviselle mänty ei ole vain mänty vaan vaikkapa männynräippä.