Merkityksen vallankumouksista voi lukea
Pertti Lappalaisen teoksesta Poliittisen tyylin taito.
Sosiologi Dick Hebdige on tutkinut tyylejä pitkään. Tutkimuksiensa nojalla hän väittää, että jokainen alakulttuurin sisäistämä symboli viestii jostakin asiasta tai asenteesta. Esimerkiksi tuulipukua voidaan pitää normaaliuden ilmentymänä, kun taas lävistykset kertovat erilaisuudesta, vastarinnasta. Vastarinnan merkeillä halutaan osoittaa, että ei alistuta vallitsevan kulttuurin sääntöihin.
Mahdollista on, että merkityksissä tapahtuu vallankumous. Paheksuttavasta merkistä voi tulla myöhemmin yleisesti hyväksyttävä. Muistellaanpa pitkähiuksisia nuorukaisia, jotka nyt ovat merkittävimmillä palleilla yhteiskunnassa. Ovatko pitkät hiukset enää paha asia?
Merkitysten vallankumous ei ole toissapäiväistä jorinaa, vaan sitä tapahtuu koko ajan ympärillämme. Kuinka moni on ihmetellyt, kun yhä useampaa vastasyntynyttä nimitetään Martaksi, Martiksi tai Untoksi. Aivan! Se, mikä ennen kalskahti vanhahtavalta, on nyt suurinta muotia. Kohta suvuissa alkaa olla yhtä monta Marttaa mummoina kuin lapsenlapsinakin.
Entä silmälasit? Nuoret näyttävät siltä kuin olisivat jämähtäneet kylmän sodan idoleihin. Muovisankojen paksuudesta päätellen he eivät arvosta kaiken maailman kooparposia, vaan ennemminkin Urho Kekkosta. Kannattaisi nuortenkin varoa, kenen joukoissa seisovat.
Uusin elementti asusteissa ovat pillifarkut. Aiemmin muodikkaat leveälahkeiset pöksyt ovat eilistä. Joku voisi sanoa, että tämä on muodin kierrätystä, jota tapahtuu koko ajan. Osaltaan totta, mutta pillifarkkuja alkoivat pitää emopunkkarit, sanottiin mitä sanottiin. Yhtäkkiä jokaisella erkillä oli samanlaiset housut jalassa, myös minulla. Haiskahtaa vallankumoukselta.
Täytyy muistaa, ettei kaikista alakulttuurien omaksumista asioista ole tullut muotia. Kauhein tapaus on miesten kietaisuhame, joka pongahti nopeasti pienestä piiristä yleiseen tietoisuuteen. Vähitellen ajatus kaupallistui, ja sitä valjastettiin markkinoimaan julkimoita Brad Pittiä myöten. Muutosta merkityksessä ei tapahtunut, vaan hametta pidetään edelleen naisten asusteena. Samoin kävi 70-luvulla, kun punkkarit ottivat hakaristin omaksi symbolikseen. Ei aivan onnistunut. Sitä pidetään edelleen kansallissosialistisen Saksan yksityisomaisuutena.
Millaisia ovat tulevaisuuden merkitysvallankumoukset? Mikä olisi erityisen paheksuttavaa ja mistä voisi tulla huomisen bumtsibumia? Ketään ei enää kiinnosta, vaikka kasvattaisin hiukseni pitkiksi tai pukisin päälleni kyljyksistä tehdyn t-paidan. Shokeerauksella ei ole sijaa tulevaisuuden vallankumouksissa. Konservatiivisuus on 2000-luvun punkkia.
Vallankumouksellista olisi punkkari, joka kertoo julkisesti arvostavansa perinteisiä perhearvoja, katsovansa Metsoloita uusintoina ja miettineensä viime aikoina, minkälaisen ulkoilupuvun ostaisi.
Kyseessä on merkityksen vallankumous kahdella tavalla. Kapinoitsija yhdistää kaksi ristiriitaista käsitettä: keskiluokkaisuuden ja punkin. Punk oli kapinaa vanhempien ikäpolvien arvoja ja asenteita kohtaan. Nyt samat arvot valjastettaisiin kapinallisuuteen, joka kohdistuisi alakulttuuria kohtaan. Keskiluokkaista kapinaa!
Politiikan tutkija Pertti Lappalainen arvioi merkityksen vallankumouksen jokseenkin vanhentuneen. Ei ole olemassa yhtä vahvoja hegemonisia kulttuureita kuin menneinä vuosikymmeninä oli. Niinpä niitä vastaan ei voida kapinoida.
Ehkä nyt on aika kapinoida kulttuurien sisällä. Punkkarit voivat alkaa pitää kahisevia tuulihousuja jaloissaan ja keskiluokkaiset isät sekä äidit voivat kuunnella, mitä Johnny Rottenilla on sanottavaa. Tärkeintä olisi, ettei yhteiskunnallisista rooleista muodostuisi pakkopaitoja.