Yhdysvaltain korkein oikeus on harvoin kunnostautunut liberalismin esitaistelijana. Historian saatossa se on enimmäkseen tehnyt konservatiivisia ratkaisuja.
Vuonna 1857 oikeus päätti kuuluisassa Dred Scottin jutussa, etteivät mustat ole eivätkä voi koskaan olla Yhdysvaltain kansalaisia, olivatpa he orjia tai vapautettuja.
Päätös oli osaltaan vaikuttamassa sisällissodan syttymiseen. Vaikka sodan jälkeen kelkka kääntyi, tulkitsi oikeus edelleen perustuslakia niin kapeasti, että ihonväriin perustuva syrjintä sai rauhassa jatkua.
Ensimmäisen maailmansodan vuosina oikeus katsoi sivusta, kun maan hallinto rajoitti kovalla kädellä ammatillista järjestäytymistä sekä poliittista toisinajattelua. Toisen maailmansodan aikaan se hyväksyi amerikanjapanilaisten telkeämisen internointileireille ja 1950-luvulla antoi siunauksensa senaattori Joseph McCarthyn kommunistivainoille.
Talouskysymyksissä oikeus on usein asettanut yritysten edut ihmisten edelle. 1900-luvun alussa se tyrmäsi minimipalkkaa ja maksimityöaikaa koskevat lait katsomalla ne perustuslain vastaiseksi sosialismiksi.
Konservatiivisuuden värittämässä historiassa on oikeastaan vain yksi liberaali kausi, vuodet 1954--1973. Vuonna 1954 oikeus julisti kouluissa tapahtuvan rotuerottelun perustuslain vastaiseksi (Brown vs. Board of Education) ja 1973 oli vuorossa kuuluisa Roe vs. Wade -päätös, joka sallii abortit.
Lähteet: Washington Post, New York Times, PBS, Wikipedia