Olli ja Sole Mustosen häämatkan haaveen toteutumista seurasi Venäjällä ainutlaatuinen yleisö. Elävä pianisti ja flyygeli olivat Suistamon pikkukylän asukkaille ennen näkemätön pari.
Harlun kautta ajettaessa tie Niiralan raja-asemalta Suomesta Suistamoon Venäjälle on mutkainen, mäkinen, kuoppainen ja liejuinen. Itse kylä on niitä paikkoja, jotka Venäjällä tunnetaan paikkoina ilman perspektiiviä.
Edessä on ristiriitainen, jännittävä kahden maailman kohtaaminen. Näitä yhdistää maaginen flyygeli. Pianisti ja säveltäjä Olli Mustonen konsertoi Suistamon kirkossa ensimmäisen kerran kesäkuussa.
Flyygeli seisoo keskellä kylmää, karua ja suurin ponnistuksin yhteen harsittua kirkkosalia kuin tunnistamaton esine vieraalta planeetalta.
Sen koskettimia lämmitellään, jotta taiteilijan tunto niihin pysyy herkkänä konsertin alkaessa.
Flyygelin kiilto häikäisee. Siitä voi katsoa kuvansa.
Helsingistä saakka tuodun soittimen paperit olivat kunnossa. Tästä huolimatta Venäjän tulli "viritteli" soitinta hallussaan kuusi tuntia ennen kuin salli sen kuljetuksen Suistamolle.
Konsertti jää osaksi maailman musiikkihistoriaa. Maailmankuulu pianisti kohtaa uteliaan ja neitseellisen yleisön, jonka olemassaolosta ei tiedetä edes kaikkialla sen kotitasavallassa, Karjalassa.
Soittaessaan Mustonen ei anna supinan, paperin rapinan, oven käynnin ja kaikista ennakkoon annetuista huomautuksista huolimatta ilmoille pääsevän yksinäisen kännykän pirinän häiritä juuri syntymässä olevaa herkkää suhdetta.
"Ihanaa soittaa tällaiselle yleisölle. Hienoa saada tarjota mahdollisuus ihmisille löytää jotain uutta", sanoo Mustonen.
Ajatus konserteista Suistamossa syntyi neljä vuotta sitten toteutetun häämatkan aikana, kun pariskunta näki vanhan Valamon ja Suistamon.
"Silloin syntyi ajatus, haave, että voisin esittää Jehkin Iivanan juuri Suistamon kirkossa. Paikassa josta tämä kuulu kanteleen soittaja oli lähtöisin. Nyt tuo haave on toteutunut. Hienoa lähialueyhteistyötä."
Kutsun sai jokainen
Suistamoon sijoitettu konsertti piti sisällään surumielisen, koskettavan ja lämpimän humoristisen elokuvan käsikirjoituksen. Visuaalisuus ja erilaisten ihmiskohtaloiden tarinat, karjalaisuus ja yhteiskunnallisten muutosten vuo suorastaan leijuivat ilmassa.
Jokaiseen suistamolaiseen kotiin oli lähetetty kutsu, ja naapurikylästäkin tultiin. Bussi toi joukon suomalaisiakin.
Omalla autolla tulleet söivät odotellessaan mukana tuomiaan eväitä takakontin luukku pöytänään.
"Isäni on suistamolaisia ja oli 1990-luvun alussa pelastamassa tätä kirkkoa tuhoutumasta. Se ei ollut restaurointi, vaan pelastusoperaatio. Jos ihmettelet, miksi seiniä ei ole maalattu kuin puoleen väliin, niin se johtuu siitä, että isä ei yltänyt korkeammalle", sanoo Markku Vuorinen joensuulaisseurueesta.
Lievä Vodkan tuoksu
Kesäpäivä on kylmä. Kutsuttu yleisö on pukeutunut lämpimästi: toppatakki ja villapaita. Hanskat on hyvä pitää kädessä ja lippalakki päässä. Paikat täyttyvät. Nuoret tytöt ja naiset supisevat. Pojista ja miehistä leuhahtaa lievä vodka. Pienet lapset tekevät kirkasäänisiä kysymyksiä.
Pianistin soittamasta kolmesta teoksesta koskettavin ja paikallisin oli hänen oma sävellyksensä Jehkin Iivana. Se soi komeasti arkkitehti J.L. Engelin piirtämässä, 165 vuotta sitten valmistuneessa kirkossa.
Seuraava konsertti Suistamon kirkossa on sunnuntaina 28.6.
Karjalan Filharmonia Petroskoista esittää muun muassa Sibeliusta. Viimeiset konsertit ovat 12.7. ja 26.7.