Talousasiantuntijat ovat varoitelleet viime viikkoina Suomen luisuneen jo taantumaan ja ensi vuodesta tulevan taloudellisesti vaikea.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK julkaisi selvityksen, jonka mukaan yhä useampi (noin joka kymmenes) pieni ja keskisuuri yritys pohtii toimintojensa siirtämistä ulkomaille.
Näiden madonlukujen kanssa sopii huonosti yksiin vasta julkistettu 144 maan kilpailukykyä tarkasteleva vertailu, jonka mukaan Suomi on kiilannut kolmanneksi ja sysännyt naapurimaan Ruotsin yhtä pykälää heikommalle sijalle.
Jotain on pahasti pielessä, jos talouden pyöriä ei kyetä pyörittämään, vaikka Suomi kuuluu kilpailukyvyltään maailman parhaiden kastiin.
Sveitsissä toimiva Maailman talousfoorumi (WEF) julkaisee vuosittain vertailuraportin kilpailukyvyn kehittymisestä. Kilpailukyvyllä mitataan teollisuuden ja maan kykyä selviytyä taloudellisessa kilpailussa.
Tämänvuotisen vertailun ykkösmaaksi rankattiin Sveitsi ja toiseksi sijoittui Singapore. Mainittakoon, että Yhdysvallat putosi neljäntenä vuonna peräkkäin ja on nyt sijalla seitsemän.
WEF:n vertailu on moniulotteinen. Siinä tarkastellaan kilpailukykyä laaja-alaisesti useilla eri mittareilla eikä tuijoteta yksinomaan tuotantokustannusten kehittymiseen.
Suomen valttina pidetään yhteiskunnan järjestäytyneisyyttä. Parhaat sijoitukset tulevat peruskoulutuksesta, korkeakoulutuksesta ja terveydenhuollosta. Niin ikään innovaatioissa ollaan toisena heti Sveitsin jälkeen. Nämä ovat vahvuuksia, joita tulee vahvistaa edelleen, sillä niiden varaan muukin kilpailukyky rakentuu.
Miinuspuolelle painaa kyvyttömyys hyödyntää uusinta teknologiaa. Samaten inflaatio on Suomessa vertailun kärkimaita korkeampi.
Kilpailukykyvertailun perusteella ei kannata tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Vertailu kertoo enemmän siitä, mitä on tapahtunut, kuin siitä mitä on edessä.
Vertailu antaa jonkin kuvan maan sijoittumisesta muiden maiden joukossa. Itsetyytyväisyyteen ei kuitenkaan ole syytä tuudittautua.
Tosiasia kun on, että Suomen vientiteollisuuden yllä on vakavia uhkia. Toisaalla puristaa heikentynyt kilpailukyky, toisaalla talouden taantuminen keskeisillä vientialueilla.
Suomen lähtökohta pärjätä on hyvä. Meillä on pitkälle kehittynyt sopimusjärjestelmä, joka tarjoaa eri osapuolille mahdollisuuden olla mukana ratkaisemassa menestymisen tiellä olevia pullonkauloja.
Vaikka työmarkkinaosapuolet uhittelevatkin toisilleen, kuten viime raamiratkaisun teossa ja toteuttamisessa on tapahtunut, pitkä neuvotteluperinne on vahvuus, josta kannattaa pitää kiinni.
Takavuosian korostettiin konsensuksen, yhteiskunnallisen yksituumaisuuden voimaa. Nyt sille on käyttöä. Kilpailukyvyn turvaaminen haastaa luomaan uutta työtä ja toimeentuloa konsensuksen avulla.