Vanhassa vara parempi. Tuohon sanontaan näyttää uskovan moni puolue ensi huhtikuun eduskuntavaaleissa. Ehdokasasettelu on meneillään ja ainakin suurimmat puolueet ovat ottamassa listoilleen tunnettuja nimiä menneisyydestä.
Paino on lujasti sanalla entinen, kun vuosia sitten kansanedustajan ja ministerin tehtävät jättäneet ehdokkaat halajavat uudelleen esille.
Mielipidetiedustelujen kärjessä paistattelevan keskustan listoilta eduskuntaan pyrkivät entinen pääministeri Matti Vanhanen, 58, valtakunnanoikeudessa 1990-luvun alussa tuomittu entinen ministeri Kauko Juhantalo, 72, sekä entiset pitkäaikaiset kansanedustajat Olavi Ala-Nissilä, 65, ja Markku Laukkanen, 63. Myös suurlähettiläs Alpo Rusi, 65, kuuluu konkarien kaartiin.
Kokoomus on kelpuuttamassa ehdokkaakseen kristillisdemokraattien entisen puheenjohtajan Bjarne Kalliksen, 69. Niin ikään entinen kristillisdemokraattien puheenjohtaja Toimi Kankaanniemi, 64, lähtee vaaleihin perussuomalaisena.
SDP:n riveissä yrittää paluuta muun muassa Tuula Haatainen, 54, ja Kimmo Kiljunen, 63. Mukana on myös presidentti Tarja Halosen puoliso Pentti Arajärvi, 66.
On helppo arvata, että ehdokasasettelun edetessä mukaan putkahtelee lisää politiikan veteraaneja.
Kokeneiden mutta politiikasta useita välivuosia pitäneiden henkilöiden esiinmarssi muistuttaa takavuosien poliittista villitystä, jolloin puolueet kelpuuttivat listoilleen mitä erilaisimpia julkkiksia.
Tunnettujen julkisuuden henkilöiden uskottiin saavan äänestäjät liikkeelle. Toisin usein kävi. Urheilusta, tv-ohjelmista ja radiokanavilta napatut ehdokkaat eivät pärjänneet vaaleissa odotetusti, sillä heidän yhteiskunnallinen asiantuntemuksensa paljastui monesti paperinohueksi.
Jokunen julkisuuden hahmo Arkadianmäelle päätyi, mutta osa joutui luopumaan tehtävistä jopa kesken kauden.
Julkkiksiin verrattuna kokeneet kehäketut ovat varmempia tapauksia. Verkostoituneina he osaavat kampanjoida laajalla rintamalla. He myös tuntevat eduskunnan tavat ja päätöksenteon.
Konkareiden paluu kertoo kuitenkin siitä, että Suomen poliittinen tilanne ei ole kovin vahvalla pohjalla. Vastuun kantaminen on alkanut tuntua toivottomalta taakalta varsinkin nuorempien ministereiden ja kansanedustajien hartioilla. Maan hallitus huojuu neuvottomuuden tilassa.
Viisi vuotta kestänyt ja edelleen jatkuva talouskurimus pakottaa säästöihin ja íkäviin leikkauspäätöksiin, joita ei haluta olla tekemässä.
Vaikka kivaa on mukavampi jakaa kuin kurjuutta, ei sellainen toiminta enää onnistu. Päättäjillä on velvollisuus ottaa vastuuta talouden rakennemuutoksesta. Ongelmia ei saisi hidastelulla pahentaa.
Suomalainen päätöksentekojärjestelmä ei anna mairittelevaa kuvaa itsestään, mikäli kipeisiin päätöksiin tarvitaan varttuneempia voimia suoraan eläkepäiviltä.
Pääkirjoitus