Viimeisiä viikkojaan maastohiihdon päävalmentajana toimiva Reijo Jylhä ei puutu seuraajansa Matti Haaviston tekemisiin, mutta jättää hänelle rivien välistä haasteen. Miten kehittää hiihtoon luotua yhteistyön mallia yhä pidemmälle?
Jylhän mukaan yhdessä tekeminen on ainoa tie huipulle, sillä esimerkiksi Norjan kaltaisiin resursseihin Suomessa ei päästä.
- Kymmenportaisella asteikolla tuloksenteko on vasta kakkosen tai kolmosen välillä. Jotta järjestelmä toteutuu, ihmisten pitää sisäistää, mitä muutos tarkoittaa, Jylhä sanoo STT:n haastattelussa.
Urheilijat ovat tuloksen konkreettisia tekijöitä, mutta tavoitteisiinsa he eivät yllä koskaan yksin. Niinpä joukkueen jokaisesta yksilöstä täytyy pitää huolta, jotta urheilija voi onnistua tärkeissä paikoissa. On sitten kyse kehon ja mielen valmentajista, fysioterapeuteista tai suksihuoltajista.
- Huoltoryhmän merkitys jää usein liian pienelle. Jos suksihuoltaja ja urheilija eivät onnistu kommunikaatiossaan ja työssään, hyväkuntoinenkaan urheilija ei tee tulosta, Jylhä muistuttaa.
Jylhä painottaa hiihdon johtamisjärjestelmän luomisessa ex-maajoukkuevalmentajan Jarmo Riskin panosta. Riski kouluttaa työkseen muun muassa yrityksissä ja on palannut hiihtovalmennukseenkin.
- Jarmolta olen saanut johtamisen työkalut loppuelämäkseni, Jylhä kiittää.
Valmentajat koko porukan käytössä
Hiihdossa valmennus on perustunut urheilijoiden ja heidän henkilökohtaisten valmentajiensa työhön. Malli on nyt valjastettu koko maajoukkueen tueksi.
- Viime syksynä Val Senalesin leirillä meillä oli seitsemän valmentajaa paikalla, enemmän kuin norjalaisilla. Virallisesti meitä oli vain kaksi maajoukkuevalmentajaa, minä ja haastajaryhmän Ville Oksanen.
- Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön kautta luotiin edellytykset, että henkilökohtaiset valmentajat voivat olla mukana haluamillaan leireillä, ja samalla heidän osaamisensa on maajoukkueen käytössä, Jylhä kiittää valmentajien sitoutumista.
Päävalmentajan työn suurin haaste on Jylhän mukaan pysyä itse taustalla, saada muut oivaltamaan asioita ja olemaan ylpeitä oivaltamisestaan. Urheilijoilla on oivaltamisessa vielä työsarkaa.
- Jotkut urheilijat ajattelevat toimivansa paremmin kuin miten toimivat, Jylhä sanoo, mutta muistuttaa, että urheilijoiden välillä on suuria eroja.
Käskevä johtaminen on historiaa
Yhteinen kieli on oivaltamisessa keskeistä, sillä pitkäänkin lajissa mukana olleet saattavat ymmärtää eri tavalla jopa olennaiset harjoittelun termit, kuten määräintervalli, vauhtikestävyys ja peruskestävyys.
Väärinymmärrykset voivat pilata paljon, joten Jylhän mukaan joukkueessa on lisätty selittämistä.
Hän uskoo, että hiihdon toimintaympäristön muutos on hyvällä alulla.
- Suomalainen nuori ihminen on jo valmis siihen, että toimintaa voidaan sopia ja tehdä yhdessä. Tuskin on tarvetta palata autoritääriseen, käskevään toimintatapaan.
Pitää uskaltaa tehdä valintoja
Monen konkarin lopettaminen kirittää maastohiihdossa tarvetta nostaa nuoria hiihtäjiä maailmancupin ja arvokisojen joukkueisiin. Maailmancupin ladut ovat jäämässä taakse ainakin Aino-Kaisa Saariselta, Mona-Liisa Nousiaiselta, Ville Nousiaiselta, Toni Ketelältä ja Matias Strandvallilta.
Väistyvä päävalmentaja Reijo Jylhä uskoo, että nuoret ottavat paikkansa, kunhan heihin panostetaan kunnolla.
- Pitää uskaltaa tehdä valintoja. Esimerkiksi Lauri Lepistö on ollut mitalihiihtäjä nuorten kisoissa (20-vuotiaiden MM-pronssia 2016), joten sellaisia urheilijoita pitää viedä eteenpäin. Meillä ei voi olla Venäjän ja Norjan kaltaista systeemiä, että joka vuosi pitäisi arvioida kaikki urheilijat puhtaalta pöydältä, Jylhä sanoo.
Hänen vuonna 2014 alkaneella päävalmentajakaudellaan A-maajoukkueeseen on noussut viisi hiihtäjää. Heistä Ristomatti Hakola ja Perttu Hyvärinen ovat kuuluneet maajoukkueeseen pitempään, mutta tälle kaudelle sinne nousivat Johanna Matintalo, Lauri Vuorinen ja Antti Ojansivu. Heistä Matintalo ja Vuorinen olivat mukana olympialaisissa.
Jylhä arvioi, että on hyvä tavoite nostaa vuosittain yksi uusi hiihtäjä A-maajoukkueeseen niin, että tämä pystyy tekemään tulosta maailmancupissakin.
- Vuonna 2020 on seuraava kausi, jolloin ei ole arvokisoja. Siihen pitää tehdä hyvä suunnitelma, miten hiihtäjiä kierrätetään maailmancupissa, Jylhä miettii.
Jyväskylä keskiössä
Jylhän mielestä Jyväskylän valmennusosaamisen pitäisi koordinoida suomalaista huippuhiihtoa. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan liikuntateknologian yksikkö aloitti toimintansa Vuokatissa 2004, ja se suuntautuu etenkin pohjoismaisiin hiihtolajeihin. Jyväskylässä toimiva Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus (Kihu) on tiivisti mukana muun muassa hiihdon testauksessa.
- Niiden ja Vuokatin ja Rovaniemen valmennuskeskusten yhteistyö on se malli, jolla pystytään tekemään suomalaista huippu-urheilua, Jylhä sanoo.
Esimerkiksi Iivo Niskanen, Kerttu Niskanen ja Krista Pärmäkoski ovat Vuokatin hiihtolukion kasvatteja.
- Vuokatin lisäksi Rovaniemi on ollut tärkeä paikka nousussa aikuisten sarjaan, Jylhä sanoo.
Keskittyy huippu-urheilun edistämiseen kotikaupungissaan
Reijo Jylhä päättää tänä keväänä toisen, ja kuulemma viimeisen, rupeamansa Suomen maastohiihdon päävalmentajana. Pesti alkoi keväällä 2014 Sotshin olympialaisten jälkeen.
Ensi kertaa Jylhä oli päävalmentajana 2001-2006 otettuaan tehtävän Lahden MM-hiihtojen dopingskandaalin jälkeen.
Ensi viikonloppuna kisattavat Taivalkosken SM-hiihdot ovat Jylhän viimeinen kisatehtävä päävalmentajana.
Jatkossa Jylhä, 57, ryhtyy vastaamaan huippu-urheilusta kotikaupungissaan Rovaniemellä, jossa hän toimii Lapin urheiluopistoon kuuluvan Olympic Training Center Rovaniemen huippu-urheilukoordinaattorina.
Rovaniemellä huippu-urheilun tulevaisuutta rakennetaan lumilajien lisäksi muun muassa palloilulajeissa (etenkin lentopallo, jalkapallo, jääkiekko), yleisurheilussa, kamppailulajeissa ja painonnostossa.
Jylhän mukaan Lapin yliopisto on Rovaniemen vetovoimatekijänä tärkeä, jotta urheilija voi halutessaan opiskella myös korkeakoulutasoisesti.