Oulu Tehohoidon ylilääkäri ja professori Tero Ala-Kokko kokee työssään palkitsevana, kun näkee potilaan toipuvan vaikeasta sairaudesta.
"Tässä työssä työn tulokset näkyvät myös kohtalaisen nopeasti."
Raskasta on tietysti myös vaikeiden asioiden kohtaaminen.
"Kaikkia ei voida pelastaa. Aina ei hoidollisesti ole mitään tehtävissä. Silloin tehtävänä on auttaa tukea perhettä ja omaisia surutyössä eteenpäin."
Pahinta läheisille Ala-Kokon mukaan ovat tapaukset, joissa läheiset eivät ole mitenkään voineet valmistautua tulevaan.
"Silloinkin, kun mitään ei enää ole tehtävissä, valoa tilanteeseen tuo se, että kivut saadaan pois ja näkee potilaan läheiset ja omaiset, hänen tärkeät ihmissuhteensa."
Ala-Kokko on kokenut lääkäri. Mutta samalla tavalla kuin kenellä tahansa työssä käyvällä myös hänelle työasiat joskus tulevat mukaan kotiin, mutta ne osaa ottaa jo eri tavalla kuin nuorena lääkärinä.
"Uran alussa energia meni ylipäänsä siihen, että selvisi työpäivästä ja sen tuomista haasteista. Nyt työhön on jo kasvanut sisälle ja luottamus omaan työhön ja osaamisen on kasvanut."
Ala-Kokko kertoo potilaiden ja omaisten opettaneen häntä paljon. Hän toteaa, että teho-osasto vaatii paljon myös hoitohenkilökunnalta.
Ala-Kokko pitää teho-osastoa sairaanhoitajalle vaativana paikka, jossa hoitajan täytyy osata työskennellä itsenäisesti ja käsitellä monimutkaisia teknisiä laitteita.
Heidän täytyy osata myös tulkita potilasta, koska potilaat eivät aina kykene kommunikoimaan normaalisti esimerkiksi hengityslaitehoidon vuoksi.
Vastavalmistunut ja kesällä teho-osasto ykkösellä aloittanut sairaanhoitaja Anni Hentonen työskentelee teho-osasto ykkösellä. Hentonen on vasta työuransa alussa.
"Ihan alussa meillä on kokenut sairaanhoitaja perehdyttämässä. Kun ensimmäisen kerran tein töitä ilman häntä, niin jännitin niin että kädet tärisivät.
Hentonen pitää työstään ja tiesi sen raskaudesta jo etukäteen.
"Välillä on rankkoja päiviä ja myös rankkoja kokemuksia, mutta mukaan mahtuu myös parempia päiviä.