Kongon rauhankehitystä valvovan YK-joukon Monucin helikopteri nousee taivaalle Goman lentokentältä. Armeijan kuljetusauto töyssähtelee täyttä vauhtia kaupungista ulos johtavalla tiellä pölypilviä nostattaen, avolava täynnä punabarettisia kongolaissotilaita.
Molemmat suuntaavat kohti läheistä Virungan vuoristosademetsää. Harvinaisista gorilloistaan tunnettu luonnonpuisto on tuhansien kapinallissotilaiden tukialue. YK:n ja Kongon armeijan 2 500 sotilasta jäljittävät heitä yhteisoperaatiossa, joka alkoi marraskuun alussa.
Kongon sota päättyi virallisesti jo kolme vuotta sitten. Kahakat ja siviilien tappaminen kuitenkin jatkuvat yhä sitkeästi täällä maan itäosissa, jossa YK:n mukaan toimii vielä 15 000 pyssymiestä.
Viime kuukausina jännitteet ovat kasvaneet siinä määrin, että ihmisoikeusjärjestö Amnesty varoittaa itä-Kongon voivan taas räjähtää täysimittaiseksi sotatantereeksi. Se voisi rikkoa koko maan hauraan tasapainon ja johtaa uuteen suursotaan eri aseryhmien ja niitä tukevien naapurimaiden armeijoiden välillä. Edellinenkin sota laajeni nopeasti "Afrikan maailmansodaksi" kun useat ulkovallat liittyivät siihen saalistaakseen aluepoliittisia ja taloudellisia etuja.
Miljoonia
kuollut
Vuonna 1996 alkanut Kongon sota on jo nyt vaatinut enemmän uhreja kuin yksikään muu aseellinen selkkaus toisen maailmansodan jälkeen. Siinä on kuollut noin neljä miljoonaa ihmistä, valtaosa heistä nälkään ja tauteihin jotka rauhan oloissa olisi helposti voitu hoitaa. Pakolaisiksi ajautuneita on yhtä paljon kuin vainajia.
Lähellä Ruandan rajaa sijaitseva Goma on Kongon rauhattomimpia ja vaarallisimpia alueita. Sen liepeillä saalistaa toistakymmentä keskenään kahinoivaa kapinallisarmeijaa ja asekaartia, joukossa Ruandan kansanmurhan vuonna 1994 toteuttaneet interahamwe-soturit. He pakenivat rangaistusta rajan yli heti sen jälkeen kun 800 000 ihmistä oli teurastettu sadassa päivässä.
Goman taisteluiden taustana on se, että hallituksen kapinallisille asettama takaraja vapaaehtoiselle aseiden luovutukselle ja antautumiselle umpeutui syyskuun lopussa huonoin tuloksin. Yhtä heikosti on sujunut brassage, hallituksen yritys koota eri ryhmittymistä yhtenäinen armeija ja kotiuttaa valtaosa sotilaista. Joukot tottelevat yhä omia entisiä komentajiaan eivätkä uutta yhteisjohtoa.
Ryysyläisarmeija
levittää kauhua
Kehnosti palkatut ryysyläisarmeijat saalistavat elantonsa siviilien selkänahasta. Asuinalueiden poltot, tapppaminen, raiskaukset ja ryöstöt ovat arkipäivää Goman seudulla. Niihin osallistuvat myös hallituksen sotilaat ja poliisit.
Monucilla on vain 19 000 YK-sotilasta Suomea seitsemän kertaa suuremmassa maassa. YK-joukot ja Kongon armeija ovatkin epäonnistuneet pahoin itä-Kongon siviilien suojelussa, Amnesty syyttää.
Mugungan kylässä ja sen ympärille kasvaneessa 7 000 asukkaan pakolaisleirissä ollaan samaa mieltä. Rutenda Avenuen hökkelit ovat uusia mutta kurjia, koska hyökkääjät ovat tuhonneet ne useita kertoja.
"Viimeksi pyssymiehet tulivat pari viikkoa sitten. Nukuin jo kun ne murtautuivat sisään. He mukiloivat minua ja veivät kaiken minkä irti saivat. Sitten ne jatkoivat seuravaan majaan", sanoo leskirouva Maliru Muhema väsyneesti.
Valtaosa asukkaista onkin katsonut viisaimmaksi piiloutua jatkuvasti yöksi taivasalle. Laukauksia kuuluu lähes joka ilta, ja silloin väki säntää liikkeelle.
"Minulla on kaksi teini-ikäistä tytärtä. Pakenemme kukkuloille ja levitämme huovat puun alle. Pahinta on sade. Yritämme suojata itseämme banaaninlehdillä, mutta yöuni jää vähiin kun kastumme ja palelemme. Parempi silti niin kuin jäädä sotilaiden pieksettäväksi", Muhema sanoo.
Armeijan epäillään
osallistuvan ryöstöihin
Lähelle sijoitetun Kongon armeijan yksikön pitäisi suojella Mugungan asukkaita, mutta nämä epäilevät senkin osallistuvan ryöstöihin. Osa ryöstäjistä puhuu kinjaruandaa kuten interahamwet, toiset taas Kongon pääkieltä lingalaa.
"Joka tapauksessa ne seuraavat meitä tarkkaan. Tänä iltana ne tulevat varmasti, kun luulevat että saimme teiltä rahaa", toteaa asuinalueen vastuuhenkilö Pascal Muhindo itsestäänselvyytenä.
Mugungan ympärillä kumpuilevat rinteet ovat reheviä ja vihreitä, mutta paljoakaan niillä ei kasva. Viljely ja vuohien pito on vaikeaa, kun eläimet ja pellot voidaan ryöstää koska tahansa ja viljelijät joutuvat piileksimään suuren osan ajastaan, kyläläiset muistuttavat.
Aliravitsemus onkin täällä ja muissa itä-Kongon kylissä yleistä. Tukea tarjoavat vain harvat kansainväliset avustusjärjestöt, joiden työtä levottomuudet ja perusrakenteiden tuho haittaavat.
"Laajat alueet ovat täysin tavoittamattomissa: ei ole teitä eikä viestiyhteyksiä. Mutta missä apua saadaan, se käytetään viimeistä jyvää myöten", sanoo Emile Mpanya. Hän johtaa Gomasta käsin Luterilaisen Maailmanliiton itä-Kongon avustusohjelmia, joiden suurimpia rahoittajia on Kirkon Ulkomaanapu.
Tilannetta vaikeuttaa sekin, että osa ihmisistä pakenee uusia taisteluja mutta osa yrittää rauhan toivossa palata entisille kotiseuduilleen.
Monucin iskuja on arvosteltu tehottomiksi, koska tieto niistä vuotaa aina kapinallisille ja YK-joukkojen oma tiedustelu sekä paikallistuntemus ovat kehnoa luokkaa.