Konginkankaan liikenneturman raportti paljasti onnettomuudesta hätkähdyttäviäkin yksityis-kohtia. Tutkintalautakunnan turvallisuussuosituksissa on useita hyviä ehdotuksia.
Viime vuoden maaliskuun 19. päivän aamuna suomalaiset kuulivat järkyttävän uutisen. Konginkankaalla tapahtunut rekan ja linja-auton törmäys oli aiheuttanut Suomen tieliikenteen historian vakavimman onnettomuuden. Aamuyön turmassa kuoli 23 ihmistä.
Torstaina julkistetussa turman tutkintalautakunnan raportissa tulee onnettomuuden syistä esiin hätkähdyttäviäkin tietoja. Yllätys ei ollut se tulos, että välittömänä syynä turmaan olivat kuljettajien toimintavirheet. Paperirullia kuljettavan täysperävaunuyhdistelmän kuljettaja menetti ajokkinsa hallinnan liian kovan nopeuden ja valitsemansa ajolinjan vuoksi. Linja-auton kuljettaja taas ei havainnut vastaantulevan ajoneuvon heittelehtimistä ja jätti siksi tekemättä väistöliikkeen. Myös linja-auto ajoi liian kovaa.
Lautakunta löysi onnettomuudelle myös kolmisenkymmentä taustasyytä. Yksi niistä on erityisen hätkähdyttävä. Molempien autojen reittisuunnitelmat oli laadittu niin, että kuljettajien oli joko pakko ajaa ylinopeutta tai rikkoa lakisääteisiä lepoaikoja. Menettely ei ole ammattimaisessa tieliikenteessä harvinainen, mutta se ei tee siitä hyväksyttäväksi. On mahdotonta tietää, kuinka tärkeä syy liian tiukka ajoaikataulu oli onnettomuuteen. Ehkei ainakaan niin suuri kuin liukkaus. Mutta pakkoa liian kovaan tilannenopeuteen ei yksinkertaisesti saisi syntyä.
Suorastaan pelottavalta kuulostaa tieto, että yhdistelmäajoneuvon kuljettaja saattoi ennen liikkeelle lähtöä vain todeta rahtikirjasta joutuvansa ajamaan 4 000 kilon ylilastia muttei voinut asialle tehdä mitään. Toivottavasti tällainen lastauskäytäntö ei maantiekuljetuksissa ole maan tapa. Menettelyä on vaikea kutsua muuksi kuin silkaksi vastuuttomuudeksi.
Tutkintalautakunta esitti 17 turvallisuussuositusta. Suurinta huomiota on herättänyt ehdotus kuorma-autojen nopeudenrajoittimien säätämisestä 80 kilometriin tunnissa. Alan yrityksiä edustavan Suomen Kuljetus ja Logistiikka -järjestön mukaan ehdotettu rajoitus vain lisäisi onnettomuusriskiä. SKAL:n mukaan rajoitus merkitsisi kuorma-autojen todellisen nopeuden putoamista 70-75 kilometriin tunnissa, mikä lisäisi ohittelua teillä.
Arvattavasti SKAL myös pelkää alennettujen nopeuksien syövän raskaan liikenteen kilpailukykyä. Suomalaisfirmojahan painavat jo nyt kallistunut polttoaine ja venäläisrekkojen kilpailu. Silti järjestön perustelu ei ole vailla pohjaa. Saksan moottoriteillä hidas liikenne käyttää omia kaistojaan eikä siten lisää ruuhkia. Suomen kaksikaistaisilla teillä kuorma-autojen vauhdin pudotus lisäisi jonoja. Siksi vauhdin tiukkaa teknistä rajoitusta pitää kahteen kertaan harkita. Olennaista on pitää kiinni oikeista tilannenopeuksista.
Tutkintalautakunta antoi myös suosituksia, jotka toivottavasti tulevat osaksi lainsäädäntöä. Alalle tulevilta linja-auton ja ajoneuvoyhdistelmän kuljettajilta on syytä vastaisuudessa vaatia ennakoivan ajon kurssia. Lepoaikoja ja ajoneuvojen kokonaismassoja koskevista rikkomuksista tulevia rangaistuksia voi hyvin kiristää. Nämä rangaistuksethan välttää sääntöjä noudattamalla.
Merkittävä uudistus olisi sekin, että myös kuljettajan työnjohto velvoitettaisiin kantamaan vastuuta rikkomuksista ja niiden seurauksista.
Kaikessa liikenteessä ratkaisevia ovat lopulta tiellä liikkuvien henkilöiden omat asenteet. Terve harkinta ja varovaisuus estäisi monet onnettomuudet. Epäilemättä Konginkankaan turma korjasi monen tiellä liikkujan asenteita. Hinta vain oli hirvittävän kova.