Surinaa ja purinaa, jyminää, kitinää ja kirskutusta. Tällaiset termit vilahtelevat puheessa, kun Veli-Matti ”Läjä” Äijälä pukee sanoiksi äänimaailmaa, jonka hän aikoo lauantaina järjestettävän IIK!!-kauhuelokuvafestivaalin kinokonserttiin luoda.
Etenkin hardcore-punkia soittaneesta Terveet Kädet -yhtyeestä tunnettu Äijälä on myös kotimaisen konemusiikin pioneeri. Kinokonsertissa kuullaankin soittimilla tuotettujen melodioiden sijaan sähköistä ambientia.
Paikan päällä säestettävät mykkäelokuvaklassikot ovat IIK!!-festivaalin perinne. Äijälä istui yleisössä viime vuonna, kun Samu Forsblomin ja ja Antti Rundelinin muodostama duo Shaahi Skeletoon säesti The Cat and the Canary -elokuvaa. Kummitustalon ääniambienssia maalailtiin viululla, trumpetilla ja elektronisilla soittimilla.
– Se kuulosti hiton hyvältä, ja mietin, että olisi hauska joskus itsekin testata.
Äijälä mainitsi asiasta festivaaliyhdistyksen toiminnanjohtajalle Jyrki Mäelle. Joitakin viikkoja sitten tämä soitti, että nyt olisi säestettävää tarjolla.
Kysymyksessä on tanskalaisen Benjamin Christensenin ohjaama, vuonna 1922 valmistunut Häxan (Noita). Se on faktaa ja fiktiota yhdistävä elokuva, joka kartoittaa noituuden historiaa.
Äijälälle Häxan oli entuudestaan tuttu. Hän pitää sitä hyvin tehtynä ja lähes sadan vuoden iästään huolimatta ajankohtaisena.
– Ihmisiä vainotaan ja piinataan sen takia, että he ovat vaikka vähän herkempiä. Siinä mielessä elokuva on hyvinkin nykyaikainen.
Äijälä on vanhojen kauhuelokuvien ystävä. Manaaja, Halloween, Psyko ja George A. Romeron zombiefilmit ovat kaikki aikoinaan tehneet häneen vaikutuksen, samoin Hammer-studion vanhat vampyyrielokuvat.
80-luvulla Äijälä haali maailmalta käsiinsä leikkaamattomia splatter-elokuvia, vaikka se tarkoittikin huonolaatuisten kopion kopion kopioiden tihtaamista.
– Minua ärsytti, että kun elokuvat oli tehty tietyllä tavalla, ne piti Suomessa leikata ja pilata niiden koko idea.
Äijälän mielestä esimerkiksi Halloweenin pianonsäkätys ja Psykon viulunvingutus osoittavat, miten suuresti musiikilla voi vaikuttaa elokuvan tunnelmaan.
Häxanin kohdalla Äijälä kertoo lähtevänsä siitä, että elokuva on vakavahenkinen. Äänimaailmastakaan ei tule hilipati pilipatia.
Äijälälle on esitetty toive tehdä ”sellaista kuumotusta”. Termi kuvaakin Äijälän mukaan hyvin sitä, mitä hän tavoittelee – sopivan painostavaa tunnelmaa, mielenliikkujen kuvausta, jännitteen luomista volyymin vaihteluilla.
– Pitää vain muistaa, ettei innostu liikaa, sillä elokuva on se ykkönen.
Äänet ovat kiehtoneet Äijälää pikkupojasta saakka – ja nimenomaan äänet soittamistakin enemmän. Syntetisaattorien idea on äänen muokkaaminen ja muokattujen äänten yhdisteleminen keskenään. Mahdollisuuksia on käytännössä rajattomasti.
– Kun kääntää yhtä nappia yhteen suuntaan ja toista toiseen, on taas ihan erilaista.
Äijälä kertoo pitävänsä etenkin yksinkertaisesta ambient-soundista, jossa ei tapahdu suuria ja nopeita muutoksia.
– Kuin jotkin syvän meren hitaasti uivat kalat, jotka kuitenkin koko ajan liikkuvat. Se on hyvin hidasta, massiivista, humisevaa liikettä.
Kun Äijälä esittää konemusiikkia keikoilla, mukana on aina improvisaatiota. Tietyt säädöt koneille ovat etukäteen katsottuna, mutta osa musiikista syntyy ex tempore.
Häxaninkin kohdalla Äijälällä on pääkohdat mietittynä, mutta lopullinen teos muokkautuu vasta esitettäessä.
– Testaan tiettyjä kohtia ja panen vähän paperille. 99 prosenttia syntyy kuitenkin siinä livenä silmä tarkkana ja selkä hiestä märkänä.
Hikisillä paikoilla Äijälä viittaa etenkin elokuvan lähes kaksituntiseen kestoon. Se tuo säestäjälle oman haasteensa.
Häxanin säestäminen muistuttaa montaa muuta Äijälän projektia siinä, että ensin hän on suostunut ja sen jälkeen ruvennut miettimään, osaako sittenkään.
– Odotan kauhulla mutta mielenkiinnolla. Julkenen sanoa kauhulla, kun se on koko festivaalin idea, hän naurahtaa.
– Mutta minäpä siellä nurkassa istun ja kuumottelen, ja katsotaan, mitä tulee.
Kauhua Iissä 17. kerran
IIK!!-kauhuelokuvafestivaali järjestetään Iin työväentalolla lauantaina 3. marraskuuta. Tänä vuonna tapahtuma on yksipäiväinen.
Ohjelmistossa on viisi pitkää elokuvaa.
Rodan (1956) on Godzillan ohjaajan Ishirô Hondan elokuva, jossa japanilaisia uhkaa jättimäinen lentolisko. Rodan palaa ensi vuonna valkokankaalle jenkkielokuvassa Godzilla: King of the Monsters.
Häxan (1922) kartoittaa noituuden historiaa keskiajalta 1900-luvulle. Ohjaaja Benjamin Christensen työsti osittain dokumentaarista filmiään kolme vuotta, ja valmistuessaan se oli kallein Pohjoismaissa tehty elokuva.
Still/Born (2017) on kanadalaisohjaaja Brandon Christensenin psykologista kauhua edustava esikoiselokuva. Nuori äiti menettää synnytyksessä toisen kaksosistaan ja alkaa pian epäillä, että toista metsästävät pahuuden voimat.
The New York Ripper (1982) on italialaisen Lucio Fulcin kiistelty, useissa maissa kielletty tai perusteellisesti leikelty elokuva. New Yorkin kaduilla liikkuu naisia mitä raaimmilla tavoilla tappava, Aku Ankan äänellä puhuva sarjamurhaaja.
Kuso (2017) päättää festivaalipäivän ja on käsiohjelman mukaan oudointa, mitä IIK!!issä on koskaan nähty. Elokuva on Flying Lotus -taiteilijanimeä käyttävän muusikko Steven Ellisonin esikoisohjaus. Se sijoittuu massiivisen maanjäristyksen jälkeiseen Los Angelesiin, jossa vaikuttaa puhjenneen mutaatioita aiheuttava rutto ja osa ihmisistä on kuin radioaktiivisen ydinlaskeuman uhreja.
Kilpailunäytöksessä nähdään kahdeksan lyhyttä kotimaista kauhuelokuvaa, jotka kilpailevat parhaan kauhulyhytelokuvan palkinnosta.
Festivaalilla muistetaan myös suomalaista kauhukulttuuria edistänyttä henkilöä tai tahoa IIKKA-palkinnolla.