OuluVäinö Sukasella riitti hyvää tuuria koko kuusivuotisen sotaretken ajalle. Ensimmäisen kerran hyvä onni varjeli uudenvuodenpäivänä 1940.
Sukanen oli liikkeelle pyörällä Laanilasta yksivuotiaan poikansa kanssa, kun venäläisten pommikonelaivue ilmestyi Oulun taivaalle.
"Ensin luulin koneita omiksi. Jäimme katselemaan laivuetta rautasillan päähän. Minulla oli vuoden ikäinen poika tarakalla", Sukanen muistelee.
"En älynnyt, että koneet yrittävät pommittaa juuri siltaa. Kyllä siinä oli onnea matkassa."
Ilmatorjunta pudotti johtokoneen
Hetkeä myöhemmin Kaarlo Sohlo peruutti autoa tallista Pakkahuoneenkadulla. Hän oli lähdössä tavalliselle kierrokselleen, joilla hän kuskasi ympäri Oulua sijoitettujen desanttivartioiden tarkastajia.
"Juuri kun sain auton ulos tallista, näin koneet taivaalla. Samalla laivueen johtokone sai täysosuman ja räjähti."
5-vuotias Matti Sarkkinen nojasi kotonaan uunia vasten ja kuunteli kotonaan radiosta Oulun tuomiokirkosta lähetettyä jumalanpalvelusta.
Ilmahälytyksen sireenit alkoivat ulvoa kesken Isä meidän -rukouksen. Pappi yritti rauhoitella kirkkoon kokoontunutta kansaa.
Samassa lentokoneet näkyivät jo Sarkkisen tuvan ikkunasta Kempeleen Sarkkirannalla.
"Silloin laivueen johtokoneeseen osui. Siitä pöllähti musta savu ja se alkoi kiertyä alaspäin." Sarkkinen uskoo, että yksi piste oli lentäjä, jonka laskuvarjo ei auennut kunnolla.
Sarkkinen oli viisi vuotta vanha.
"Se on ensimmäinen muistoni. Voin nähdä kuvan silmieni edessä vieläkin, vaikka siitä on jo 70 vuotta."
Kone putosi Kontinkankaalle
15-vuotias Veikko Kemi katseli lentokoneita Heinäpäästä kaupungin vuokrakasarmin pihalta. Hän muistaa tarkan kellonajankin, koneet ilmestyivät taivaalle kello 11.05.
Kun johtokoneeseen osui, siitä irtosi pienempiä palasia. Pääosa koneesta putosi jonnekin ratojen taa Kontinkankaan suunnalla.
Kemi suunnisti konetta kohti heti yhdessä poikaporukkansa kanssa. Kone löytyi männiköstä nykyisen sairaalan ja ammattikorkeakoulun väliltä Taavetti Lukkarisen hirttopuun paikkeilta.
"Olimme sellaisia liikkuvia kojankosseja, emme osanneet pelätä mitään. Minäkin sain rohmuttua yhden palasen konetta", Kemi kertoo.