Kempele Monitoria ja mittaria suorastaan vilisee silmissä, kun kymmenen autonasentajakonkaria astuu nykyisten asentajaopiskelijoiden koulutustilaan.
"Kattokaapa tuota siltanosturiaki. Kyllä sillä vain kelpaa nostella", Teuvo Pesonen huikkaa vanhoille opiskelukavereilleen.
"Ja nämä lattiat sitten. Pikkusen ovat siistimpiä kuin meidän betonilattiat silloin. Ne oli aika likasia", Paavo Maikkola huomaa.
Pesonen, Maikkola ja kahdeksan muuta 50-luvulla autonasentajaksi opiskellutta tutustuivat perjantaina nykyiseen autotekniikan opetukseen Oulun seudun ammattiopiston Kempeleen yksikössä.
Tarkoituksena oli kokoontua vanhalla joukolla ja muistella samalla myös menneitä.
Sen he saivat huomata, että paljon on autonasentajaopinnoissa muuttunut viidessäkymmenessä vuodessa.
Yksi on kuitenkin pysynyt ennallaan alan teknistymisestä huolimatta. Kone ei edelleenkään korvaa ihmistä.
"Yhä tarvitaan ihmistä, jolla on tietoja, taitoja ja osaamista. Tekniset laitteet ovat apuna, mutta ihmisen korvaajiksi niistä ei missään nimessä ole", asentajakonkareita ympäri yksikön tiloja luotsannut ammattiaineiden lehtori Matti Kuorilehto sanoo.
Sisulla työuransa tehnyt Paavo Maikkola kertoo, että 50-luvulla autonasentajaksi opiskeltiin kuusi päivää viikossa. Töitä tehtiin paljon.
Hänen opiskelukaverinsa, autonasennusalan opettajana yli 30 vuotta toiminut Aarne Lehto kertoo miettineensä sitä, miten nykyopiskelijat ehtivät omaksua kaiken tarvittavan tiedon opinnoissaan.
"Nykyään läsnäolotunteja on paljon vähemmän kuin meillä. Lisäksi omaksuttavat asiat ovat haastavampia."
Maikkola ja Lehto opiskelivat ammattiin Oulussa silloisessa Pohjois-Pohjanmaan keskusammattikoulussa. Maikkola on niitä harvoja, jotka työskentelivät koko uransa ajan autonasentajana. Moni päätyi tekemään muuta, asennusalaa ehkä sivuavaa työtä.
Nykyautoja miehet katsovat hieman ristiriitaisin tuntein. Vaikka moottoreiden peruskunnostustyöt ovat pysyneet samoina kuin ennenkin, on moni asia muuttunut. Huoltotöihin ei ole mitään asiaa ilman mittauslaitteita.
Alaa he silti suosittelisivat nuoremmilleen, sillä työ on takuulla vaihtelevaa ja haastavaa.
Saa sisätyön, mutta siisti sisätyö se ei ole, Maikkola nauraa. Siisteydestä ei ole tietoakaan, kun on kerran kurkistanut turveauton alustaan.