Synteettisten poltto- ja voiteluaineiden valmistusta puuperäisistä raaka-aineista ja turpeesta on tutkittu Suomessa runsaan sadan vuoden ajan. Suomalaistutkijat seurasivat uusinta kehitystä valppaasti jo ennen sotia ja olivat uusimman tutkimuksen tasalla, kuten tutkija Panu Nykänen osoitti väitöskirjassaan.
Alan johtava tutkija Suomessa oli Gustaf Komppa, joka kehitti niin sanotun Komppa -menetelmän synteettisen bensiinin valmistamiseksi. Komppa yritti 1930-luvulla sitkeästi perustaa bensiiniä valmistavan yksityisen yrityksen kansainvälisellä rahoituksella.
Kompan hanke ei johtanut tulokseen. Se ehti kuitenkin herättää huolta Saksan kemianteollisuuden ja suurten kansainvälisten öljy-yhtiöiden muodostamassa synteettisten polttoaineiden kartellissa. Suomen sodan aikaiset polttonestehankkeetkaan eivät ehtineet toteutukseen asti. Rauhan tultua niille ei enää ollut taloudellisia edellytyksiä.
Puu- ja turvetutkimukset jatkuivat Suomessa sodan jälkeen. Neste Oilin ja suurten metsäyhtiöiden tutkimushankkeet ovat aiemman tutkimuksen jatkoa. Ilmastopolitiikka ja öljyn kallistuminen on synnyttänyt edellytyksiä pitkään tehdyn tutkimustyön tulosten hyödyntämiseksi. Uudet liikenteen biopolttoaineet eivät ole vielä kuitenkaan hinnaltaan kilpailukykyisiä. Niiden tuotanto on VTT:n mukaan noin 30--100 prosenttia kalliimpaa kuin fossiilisten polttoaineiden tuotanto. Toisen sukupolven biojalostamoissa tuotanto on huomattavasti nykymenetelmiä kustannustehokkaampaa.