Yökerhon valintaan vaikuttaa kaikkein eniten se, mitä musiikkia siellä soitetaan eikä niinkään se, että miten kovaa musiikkia soitetaan. Jos kaverin kanssa haluaa pystyä puhumaan, askeleet suuntaavat yleensä yökerhon sijaan pystäriin.
Testikierroksella huomasin, että Kaarlenholvissa musiikki oli sen verran pienellä, että naapuripöydän nuorten naisten illan suunnitelmat kävivät minullekin asti varsin selviksi. Sen sijaan esimerkiksi 45 Specialissa oli jo vaikeuksia kuulla oman pöytäseurueen keskustelua.
Kommunikointi ystävien kesken oli testauspaikoissa melkeinpä mahdotonta, ellei vienyt viestiään perille huutamalla.
Tähän tottuu illan mittaan, ja kotiin palatessani huutaminen jatkui.
Kotona huomasin myös, että korvat humisivat kuin hevikeikan jälkeen, vaikka olin käynyt vain muutamassa yökerhossa.
Kun Suomessa tuli voimaan uusi tupakkalaki huomattiin että tupakansavun väistyessä muut hajut valtasivat baarit. Kävisikö näin myös jos yökerhojen musiikin desibelimääriä laskettaisiin?
Tunkisiko vaimenevan musiikin päälle naapuripöydässä käytävä perheriita tai salin toisella puolella käynnissä oleva terapiasessio?
Ehkä kuitenkin mielummin kuuntelen sitä DJ:n valitsemaa musiikkia.