Valtiotieteiden tohtori Jukka Seppinen oli 1970-luvun puolivälissä ulkoministeriössä virkamiehenä, joka vastasi poliittisista suhteista Neuvostoliittoon ja muihin sosialistisiin maihin. Näköalapaikalla siis. Seppinen oli mukana lukemattomissa valtionpäämies-, ulkoministeri- ja pääministeritasolla käydyissä neuvotteluissa, joissa sorvattiin kommunikeoiden Suomea kokevia puolueettomuuslausumia. Koska aihe oli arka, presidentti Kekkonen totesi, että puolueettomuudella ei pidä elämöidä.
Vuosina 1976--1977 Suomea ravisteli lakkoaalto, ja poliitikot puhuivat yleisesti, että klassisen vallankumouksen rynnäkkö on käsillä. Myös suojelupoliisi soitti Seppisen mukaan hätäkelloja. Tilanne heijastui myös alkuvuonna 1977 käytyihin neuvotteluihin, joissa Seppinen oli mukana. Niihin osallistui myös Neuvostoliiton Suomen-suurlähettiläs KGB-päällikkö Vladimir Stepanov. Tämä vaati virallisesti, että Suomen puolueettomuuspolitiikasta oli tehtävä loppu.
-- Siitä alkoi elämäni kommunikeasota. Tilannetta voi perustellusti kutsua poliittisen sodan julistamiseksi. Olimme vaikeassa paikassa, Seppinen muistelee liki kolme vuosikymmentä myöhemmin. Joitakin viikkoja kestäneen kriisin jälkeen Neuvostoliitto yllättäen ja oma-aloitteisesti antoi kuitenkin Suomelle puolueettomuustunnustuksen.
-- Se annettiin minulle Neuvostoliiton suurlähetystössä huhtikuun lopulla 1977, kun olin valmistelemassa presidentti Kekkosen toukokuista valtiovierailua, Seppinen jatkaa.
Varsinaiset kommunikeaneuvottelut käytiin pari viikkoa myöhemmin Moskovassa, mutta puolueettomuusasiasta ei enää puhuttu. Se oli jo hoidettu. Strateginen asennemuutos
Suomalaiset ymmärsivät Seppisen mukaan heti, että Neuvostoliiton asenteessa Suomeen oli tapahtunut strateginen muutos. Ideologinen elementti oli pudonnut pois, ja Neuvostoliitto ja NKP olivat luopuneet vallankumoustavoitteista Suomessa.
-- Toukokuussa Moskovassa korostettiin ensimmäisen kerran valtiosuhteita. Kekkonen myös tunnustettiin länsimaisen valtion päämieheksi, toteaa Seppinen, jonka Kekkonen oli määrännyt matkaseurueeseensa. Suomalaisten käsitys Seppisen mukaan oli jo tuolloin, että muutoksen takana oli NKP:n pääsihteerin Leonid Brezhnevin mahtikäsky. Hänhän käveli Suomen puolueettomuuspolitiikan lopettamista vaatineen suurlähettilään Vladimir Stepanovin yli.