Se oli aika ironista. Kun Aleksander Ovetshkin luisteli sunnuntai-iltana Prahan O2-areenan uumenista MM-finaalin alkulämmittelyyn, hän teki sen niin teatraalisesti kuin vain venäläinen maailmantähti voi. Suomen SM-liigan viestintä- ja PR-päällikkö Antti Pärnänen kuvaili tviitissään Ovetshkinin sisääntuloa näin:
”Ekana jäälle, täydellä vauhdilla, kammoranne(laukaus) yläseen ja toispolviliu'ulla venytyksiin.”
Pari tuntia myöhemmin Venäjän joukkue jätti O2-areenan jään tavalla, joka oli vain ja ainoastaan häpeällinen.
Ei ollut toispolviliukua, ei ollut tyyliä – oli vain vastustajan, yleisön ja kaikkien MM-kisatoimijoiden täydellinen epäkunnioitus ja halveksunta.
Venäjän joukkue ei jäänyt nöyryyttävän 6–1-tappion jälkeen jäälle kuuntelemaan Kanadan kansallislaulua. Tai miten sen nyt ottaa: muutama pelaaja ei ole joukkue.
Voi vain kuvitella, mitä edesmennyt valmentajalegenda Viktor Tihonov olisi ajatellut nähdessään venäläisten pelaajien käytöksen.
Kenraali Tihonovin valmennusmetodeissa oli elementtejä, jotka eivät kestä päivänvaloa, mutta hän kunnioitti peliä ja sen lopputulosta aina kivikasvoisena – myös harvojen tappioiden hetkellä.
Onneksi Tihonovin ei tarvinnut todistaa sunnuntai-illan tapahtumia. Hän olisi hävennyt silmät päästään.
Ei ollut sattumaa, että yksi Kanadan kansallislaulua kuuntelemaan jääneistä pelaajista oli sukunimeltään Tihonov.
Hän oli Viktorin pojanpoika.