Perussuomalaisten kolmas varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen järjesti tämän syksyn poliittisen mediaspektaakkelin, joka jätti varjoonsa monta kansakunnan kannalta isoakin asiaa.
Hyvin lyhyen poliittisen uran tehnyt oululaismies nousi perussuomalaisten puheenjohtajistoon elokuun puoluekokouksessa. Vain alle kaksi kuukautta myöhemmin Tynkkynen sai puolueensa näyttämään eripuraiselta tappeluporukalta.
Syy: jos hallituspuolueen puheenjohtajistossa istuva henkilö vaatii puolue-elimiä kokoon päättämään jatkosta istuvassa hallituksessa, on kyse näkyvästä protestista hallitusvastuuta kantavaa johtoa vastaan.
Jotain luottamuspohjaa henkilöllä täytyy olla, jos hänet on puheenjohtajistoon valittu. Puoluehallituksessa luottamusta ei kuitenkaan löytynyt.
"Kentän ääneen" vedonnut Tynkkynen sai puoluehallituksessa taakseen vain yhden tukijan. Kolmestatoista puoluehallituksen jäsenestä yksitoista ei nähnyt Tynkkysen vaatimaa yhteiskokousta hallitusvastuussa jatkamisesta tarpeelliseksi.
Tynkkynen on isoon ääneen kailottanut, kuinka hänen vetoomukseensa on tullut satoja allekirjoittajia. Näin varmaan onkin. Se on kuitenkin naurettavan pieni punnus siinä vaakakupissa, jossa toisella puolella seisoo puolueen herra ja hidalgo Timo Soini.
Kyse oli symbolisesti saman tason kamppailusta kuin olisi Suomen ja Argentiinan välisessä jalkapallo-ottelussa. Tynkkysillä miehitetty Suomi ottaisi joka ainoa kerta turpiinsa soinien miehittämältä Argentiinalta - olkoonkin, että Soinin kannattama jalkapallojoukkue on englantilainen Millwall.
Mahtoiko Tynkkynen edes tajuta, että hänen hankkeensa tarkoitti käytännössä yritystä kaataa istuva puheenjohtaja Soini? Jos Tynkkysen vaatimus olisi mennyt läpi, Soinin edellytykset jatkaa puheenjohtajana olisivat loppuneet siihen paikkaan.
Tätä perspektiiviä vasten on suoranaista pelkuruutta, ettei Tynkkynen suostunut puoluehallituksen kokouksen jälkeen kommentoimaan päätöstä mitenkään.
Ei voi välttyä ajatukselta, että kyse olikin vain hänen henkilökohtaisesta julkisuustempauksestaan. Julkisuushakuisista tempauksistahan miehellä on jo aiempaa kokemusta.
Julkisuus ei kuitenkaan ole pulla, josta voi poimia vain rusinat. Tappion kohdatessa on oltava valmis syömään myös rusinoiden ympärillä oleva vehnähöttö.
Vehnähötön lisäksi tarjolla olisi myös sitä samaa, mitä hänelle jo aiemmin esitettiin: ovi ulos puolueesta.